Pääsiäisen tunnelmia

Jippijei! Tuli vietettyä oikein mukava ja rattoisa Pääsiäinen. Voin sanoa, että pääsiäisenvapaat tulivat todellakin tarpeeseen. Tuli fiilisteltyä pikkuhiljaa lähenevää kevättä. Pajunkissatkin kasvoivat oikein kauniisti, ja lumet alkavat sulailemaan. Kyllä kevät on vaan mukavaa aikaa kun luonto herää henkiin. Ihmiset ovat paljon iloisempia ja pirteämpiä, kyllä aurinko ja kaunis sää vaikuttaa monin tavoin mielalaan. 

   

Tämä Pääsiäinen oli nyt hieman synkempi. Sään puolesta. Ilma oli hieman viileähkö ja harmahtava. Mutta fiilis oli silti mahtava. Halusin hieman koristella kotia erilaisilla pääsiäiskoristeilla. Vaikka tuntuukin välillä hölmöltä laitella jotain koristeita vaan hetken huvin vuoksi, niin huomasin niiden silti tuovan itselle paljon iloa. On mukava välillä saada kotiin uutta ilmettä, vaikka vaan hetkeksi. Tulee samalla siivoiltua ja pyyhittyä pölyjä kun erilaisia koristeita virittelee ympäri kotia. Tässä hieman kuvasaldoa koristeluistani.

Meille tuli vierailemaan kaksi hyvää ystäväämme ja pääsimme viettämään mukavia päiviä yhdessä. Yhtenä päivänä lähdimme käymään Naantalissa. Ilma nyt ei ollut mikään kovin hääppönen, mutta fiilis oli siitä huolimatta hyvä. Tumppi oli innoissaan kun pääsi mukaan Naantalin reissuun. Teimmekin pitkän kävelylenkin kierrellen ja ihastellen kaunista Naantalia. Tumppi päätti vielä nauttia jäljellä olevista lumista, ja meninkin tapansa mukaan heittäytymään hangelle. 

Odotan lämmintä kesää, jos vaikka tänä vuonna pääsisi uimaan meren rantaan. Naantali on kyllä todella kaunis paikka, ja mukavahan siellä oli liikkua ennen turistiajan huumaa.

Muuten tuli kyllä aika paljolti lepäiltyä. Rauhalliset kävelylenkit Tumpin kanssa tekivät hyvää mielelle ja muuten oli mukava vain olla ja herkutella. Tulikin nyt enemmän pääsiäisenaikaan herkuteltua, välillä on hyvä ottaa ihan rennosti ja nauttia. Paluu arkeen koittaa jälleen ja silloin on hyvä tehdä parempia valintoja ruuan suhteen. Nyt en jaksanut asiasta liikaa stressailla, kun enimmäkseen tulee syötyä monipuolisesti ja terveellisesti.

Toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Saimme lenkkiseuraa

Tässä on hetki kulunut kun näimme viimeksi Marin ja pikkuisen Neeta-göötin kanssa. Tässä on ollut kaikenlaista ja aika on välillä kortilla. Töitä on tullut tehtyä mukavasti ja on hienoa olla arjessa kiinni. Innostuin jälleen treenailemaan ja tällä kertaa osallistuin Tikiksen koko kropan treenihaasteeseen. Haastetta pääset vilkaisemaan joko Tikiksen sivuilta, http://www.tikis.fi/ taikka sitten facebook -sivuilta (löydät sen täältä)

Treenihaaste lähti hyvin käyntiin, olen innostunut jälleen kotitreenailusta ja varsinkin kehonpainotreenauksesta. Kerron tästä fiiliksiä ja ajatuksia myöhemmässä vaiheessa. Nyt haluan kuitenkin kertoa yhteislenkistä Marin ja Neetan kanssa.

Tumppi selvästi tiesi, että odotimme jotakuta. Se on ihmeellistä kuinka koira lukee ihmisen olemusta, pystyen aavistamaan kun jotain on tulossa tai tapahtumassa. Lähdimme ulko-ovesta pihalle ja ajattelin, että kiertäisimme pienen kierroksen ennen Marin ja Neetan tuloa. Tumppi oli kuitenkin toista mieltä, odotetaan nyt kun joku on kerta tulossa, se näytti tuumaavan. Mikäpäs siinä, auringossa oli mukavan lämmin olla. Ainoastaan voimakas tuuli pöllytti katupölyä suoraan silmille.

Oli mukava nähdä Maria ja pikkuista Neetaa. Neeta oli viime näkemältä selvästi jo kasvanut, pennut ne kasvaa vaan niin nopeasti. Tumppi oli ihan onnessaan, nyt uskaltautui enemmän jo tutustumaan pikkuiseen. Jälleen liikuttiin reippain askelin eteenpäin, Tumppi otti jälleen johtajan paikan ja paineli ensimmäisenä.

Hangessa möyryäminen on selvästi molempien mieleen. Tumppi innostu repimään jotakin pientä puuta maasta ja Neeta katseli hämillään, että mitähän tämä nyt on. Toki pikkuinen otti heti mallia, että ai näin tää tehdään. Neeta yritti ajoittain innostaa Tumppia leikkimään hänen kanssaan, mutta tää vanhaherra vaan ihmetteli, että mitähä toiki rääpäle oikeen haluaa. Välillä innostuttiin hieman hömppäilemään, kunnes taas jatkettiin lenkkiä.

Neeta liikkui Tumpin seurassa oikein mukavasti. Tietysti välillä keskittyminen herpaantuu, ja leikkiminen olisi niin kivaa. Tumppi ei pienestä hätkähdä vaan jatkaa matkaa eteenpäin. Selvästi huomasi, että Tumppi oli tottunut jo Neetan läsnäoloon. Ei tarvinnut enää niin paljon tuskailla vaikka Neeta varastaisikin kaiken huomion ohikulkijoilta. Aikasemmilla kerroilla Tumppia turhautti kun ei itse ollutkaan enää se huomion keskipiste.

Uskon, että Tumpista ja Neetasta tulee vielä hyvät koirakaverukset. Odotan innolla, kun pääsemme yhdessä taittamaan pitkiä kävelylenkkejä. Siihen menee vielä hetki aikaa, Neetan täytyy eka kasvaa ja vahvistua. Pentuaika on loppujen lopuksi todella lyhyt. Nautitaan nyt siitä täysillä.

Koiraterveisin

Hanna ja Tumppi

Uusi tuttavuus

Olen tällä hetkellä aivan täynnä iloa ja riemua. Elämässä tulee ajoittain hetkiä, jolloin elämä suorastaan potkii päähän. Kaiken vastoinkäymisten ja pettymysten lomasta on hienoa nähdä, että asiat aina järjestyvät. Ja tilalle tulee useimmiten paljon hyvää. Tämän hetkinen ilonaihe on uusi tuttavuutemme; Neeta-göötti sekä hänen ihana omistajansa.

Gööttihän on siis lyhenne länsigöötanmaanpystykorvasta. Gööttejä ei vielä niin hirmuisesti ole, mutta pikkuhiljaa niitäkin alkaa esiintymään yhä enemmän katukuvassa. On tämä vaan niin mainio rotu kaikin puolin. Uusi tuttavamme päätti hankkia itselleen ihanan pikkuisen göötinpennun. Mikä loistava valinta!

Päätimme tässä yksi ilta, että voisimme tavata koiriemme kanssa. Minua hieman jännitti, että mitähän Tumppi pikkuisesta tuumaa. Tumppi on välillä sellainen säheltäjä, että saattaa keksiä kaikenlaista. Ensikohtaamisemme sujui kaikin puolin onnistuneesti. Tumppi alkuun jännitti pikkuista Neetaa, ja käveli reippain askelin edellä. Ajoittain kääntyi katsomaan, missä se pikkunen taapertaa. Tumpin ja Neetan kokoero oli kyllä valtava; Pikku-Neeta ja Jätti-Tumppi. Tumppihan on muutenkin iso göötiksi, Neeta näytti sen rinnalla todella pikkuiselta. Neeta on kyllä aivan valloittava pikku-göötin alku.

Käveltyämme pikkuisen lenkin niin Tumppikin alkoi tottumaan Neetan läsnäoloon. Se oli kyllä äärimmäisen huomionhakuinen kun ohikulkijat antoivat Neetalle huomionsa, itse vanha herra ei ollutkaan enää se kuka huomion itselleen kahmii. Lumisella kentällä ollessamme Tumppi alkoi rauhoittumaan kun pääsi enemmän tutustumaan Neetaan. Näytti siltä kuin se olisi nuorentunut silmissä – se innostui jopa hieman leikkimäänkin!

Odotellaan nyt että päästään yhdessä käymään koirapuistossa. Koirien on helpompi tutustua toisiinsa kun saavat kumpikin olla vapaana. Tumppi enemmän jännittää aina ja kiertää kaukaa, mutta kun on sopiva leikkikaveri niin jopa tämä vanha herra innostuu. Onhan näillä melkoinen ikäero; Tumppi kohta 10 vuotta ja Neeta kohta 10 viikkoa!

Uskon, että näistä tulee varmasti vielä hyvät kaverukset. Odotan jo innolla, että pääsemme tekemään pitkiä kävelylenkkejä ja saamme välillä lenkkiseuraa. Tumpille tekee hyvää kun saa tutustua mukaviin koirakavereihin – onneksi niitä riittää myös naapurustossa. Koirakontaktit ja hyvät kaverit ovat koiralle todella tärkeitä.

Neetaan ja hänen omistajaansa pääsette tutustumaan paremmin hänen blogissaan

http://mawwipam.blogspot.fi/

ja Neetalta löytyy myös oma facebook -sivusto

Neeta-göötti

Käykäähän ihmeessä tutustumassa.

Mukavaa loppuviikkoa !

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Kevättä odotellessa..

Aika sen kun juoksee kovaa vauhtia. Kuukausikin vaihtui ettei meinaa perässäkään pysyä. Tässä mennää jo toista viikkoa maaliskuun puolta ja kohta koittaa pääsiäinen. Ja juhannus, melkeinpä. Hetken aikaa saimme nauttia auringosta ja lähenevän kevään tunnelmista. Ulkoiltiin paljon. On vapauttavaa ja rentouttavaa kävellä hyvässä säässä ja seurassa. Tumpillakin vaikutti olevan kevättä rinnassa, vauhtia ainakin riitti. Hyvä niin.

Minulla on ollut monta rautaa nyt tulessa. Olen ollut viime kuun työkokeilussa päiväkodissa (ammatinvalintaa tässä hieman pohdiskelen..) ja nyt jatkan myyjän töiden parissa. Uutta intoa ja virtaa tuli roppakaupalla lisää. Olen tietysti väsynyt kaikista uusista asioista mitä on tullut opittua, sen takia tämä blogin pitäminenkin on hieman takkuillut. Välillä ajatus on tahmeena ja täytys jostain saada sitä kaivattua energiaa ja intoa. Sääkin muuttui harmaaksi ja se vei omasta jaksamisesta aika paljon. Hetken aikaa tuli oltua mieli maassa ja mielessä on pyörinyt kaikenlaista. Nyt ollaan onneksi voiton puolella ja alkaa omakin fiilis paranemaan. Ihmisen mieli on välillä hankala. Otan turhan paljon stressiä asioista joille en tällä hetkellä mahda mitään. Tämä on juuri se oppimisen paikka, jättää miettimättä asioita mille ei juuri nyt voi tehdä mitään ja tekee parhaansa asioille, joille voi tehdä jotakin. Omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista voi pitää aina huolta. Se on pieniä tekoja. Hetken rentoutumiselle on aina aikaa.

Päätimme puolisoni kanssa, että lähdemme pitkästä aikaa käymään jossain muualla kuin pyörimme aina tässä kotiympyröissä. Ajatukset saa mukavasti muualle suunnattua kun on mukavaa tekemistä. Nappasimme Tumpin mukaan, otimme bussin ja lähdimme käymään Kupittaalla! Kupittaa on kiva puisto josta löytyy paljon aktiviteettimahdollisuuksia. Siellä on myös ulkotreenilaitteet joita ajattelin, että niitä voisi käydä kokeilemassa kesäpäivinä. Yllättävän hyvän treenin niilläkin saa aikaan kun tulee käytettyä hyväksi omaa kehon painoa.

Lähdimme käymään Kupittaan koirapuistolla. Siellä oli hiljaista joten saimme olla kaikessa rauhassa. Menimme pienten koirien puolelle ja annoimme Tumpin tutkia puistoa. Tumpilla oli tällä kertaa virtaa ja se juoksentelikin pitkin puistoa paimentaen meitä. Se kirmaili pitkin poikin ja veti kunniakierroksiaan eli ympyröitä ja kaarroksia. Ai että Tumppi nautti! Sen jälkeen kun energioita oli hieman saatu purettua niin halusin tehdä pienet tokoharjoitukset. Harjoittelimme hieman etsintäjuttuja sekä perus temppuja tassujen antamisesta kellahduksii ja pyörähdyksiin. Tumpilla käy äkkiä niin, että sen jälkeen kun jotain tokojuttuja tekee, niin se odottaa että niitä tehtäisiin koko aika. Tumppi on sen verran herkkujen perään, että tekee niiden eteen melkein mitä vain. Täällä Kupittaalla teemme harvemmin tokoiluja juurikin sen takia, että Tumppi saa käyttää omaa luovuuttaan ollessaan koirapuistossa. Tällä kertaa sinne ei ilmaantunut muita koiria jolloin halusin käyttää tilaisuuden hyödyksi.

Koirapuistoilun jälkeen lenkkeilimme pitkin poikin Kupittaalla. Pienessä lintupuistossa ei ollut vielä asukkaita mikä oli Tumpille harmi – se näki viime kesänä aitauksessa kilipukkeja joista se innostui todella paljon. Vähän liikaakin, meni suorastaan hämmennyksiin. Täytyy katsoa mitä eläimiä aitauksiin tänä vuonna ilmaantuu.

Näimme Tumpin sukulaisenkin tallustelemassa Kupittaan mailla. Oli hauska törmätä toiseenkin gööttiin, vaikka Tumppi onkin muihin verrattuna valtava. Se on oikein jätti-göötti. Kyse ei ole siitä, että Tumppi olisi lihava. Se on edestä todella leveä ja takaata kapea, korkeutta tuli roimasti, ja massaa sen mukana. Tumppi oli pentunakin pentueen suurin hurmuri. Se on silti kaikista rakkain. Ei sitä tarvitse muottiin kuulua, mukava kun on erilaisuuttakin. Maailmaan sitä kyllä riittää.

Innostuin bussia odotellessa rakentamaan lumikoiran. Tämä oli tällainen extemporee -juttu. Heittäytyminen hetkeen. Ajattelin että miksipäs ei. Saahan sitä kerran talvessa tehdä jotakin lumesta. Enpä minä näitä nyt niin hirveästi ole muutenkaan tehnyt, tämä oli tällainen idea vaan. Siitä tuli kyllä aika hauska. Ajatuksena ”tartu hetkeen”. Kohta lumet sulavat ja luonto herää henkiin. Nautitaan nyt hetki vielä lumesta, kohta se on takanapäin. Odotan kovasti jo kevättä ja kesää. Se kun saa tehdä pitkiä lenkkejä kesäiltoina, nauttia lämmöstä ja auringosta, heittää tennarit jalkaan ja lähteä fiilistelemään jokirantaan. Huippua!

Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon sekä paljon iloa ja energiaa päivään!

Terkuin

Hanna ja Tumppi