Vastoinkäymistä sekä reissufiilistä

Tässä sattui harmillinen juttu, Tumppi sai jostain itselleen verikorvan. Mikä tämä verikorva oikein on? 

 

Verikorva aiheutuu siitä kun korvasta katkeaa verisuoni. Verisuoni vuotaa ja pakkaantuu korvaan, korvaan ilmestyy siitä syystä eräänlainen patti. Vai miksikäs tätä pitäisi kutsua, ”nestetyyny”, ”paise”, mikä lie. Tämä patti aiheutuu useimmiten siitä, kun koiran korvaa esimerkiksi puraistaan, koira rapsuttaa sitä liikaa, ravistelee, saa jonkin muun iskun tai kolhun. Voi myös olla että verisuoni katkeaa muustakin syystä. Tämä on itselleni uusi juttu enkä ole aiheesta paljoa löytynyt tietoa. Tai sanotaanko etten löytänyt. 

Käytimme Tumppia eläinlääkärillä, jossa tämä paise tyhjennettiin. Se oli äärimmäisen kivuilas toimenpide. Sen takia olikin pakko mennä, koska korva oli jo niin kipeä etten saanut pujotettavaa pantaa edes kaulaan kun Tumppi itki kivusta. Muutoin useimmiten verikorva paranee itsestään. Tuossa ylhäällä olevassa kuvasarjassa näkyy hyvin vaiheet. Ekassa kuvassa ei näy oikeastaan mitään, toisessa kuvassa korva jo lerputtaa ja silloin kävimmekin eläinlääkärillä. Viimeisessä kuvassa korva on tyhjennetty. Verikorvan takia korva voi jäädä lerpalleen. Onhan se alkuun silmälle outoa, mutta se on kuitenkin vain ulkonäköseikka. Tärkeintä on terve ja onnellinen koira.

Noh, Tumpilla turpos korva sitten melkein hetimiten uudestaan. Kuten oli arveltukkin. Kävimme jälleen eläinlääkärillä, siellä sanottiin, ettei kannata vielä tyhjentää koska todennäköisesti turpoaa taas uudestaan. Odotamme siis 2-3 viikkoa, tulehduskipulääke kuuria naamariin ja toivotaan että vaiva menee itsestään ohi. Jos ei mene niin uudestaan vaan eläinlääkärille ja mietitään jatkohoitoa onko se tyhjennys vaiko leikkaus. Toivottavasti emme joudu leikkauspöydälle asti.

Koiran kanssa voi sattua ja tapahtua melkein mitä vain. Se kuuluu koiranomistajan elämään. Muutoin terve ja elinvoimainen koira minulla on. Se on hyvä merkki, ettei korva häiritse ja vaivaa. Toki kosketusarka on mutta niin se olisi kenellä tahansa, jos olisi tuollainen turvotus korvassa.

Lähdemme nyt viettämään viikonloppua Lahteen. Tapaan siellä ollessani ystäviäni, sekä on synttärijuhlat. On mukavaa päästä hetkeksi muihin maisemiin. Matkustus on omalla tavallaan mukavaa mutta toki jännittää aina alkuun matkustaan yksin Tumpin kanssa. Ensiksi täytyy päästä paikallisella bussilla itse linja-auto asemalle. Sieltä vaihto toiseen bussiin jolta kestää kolmisen tuntia Lahteen. Tuo pidempi matka on menny aina tosi hyvin, ainut vaan etten pääse vessaan kun Tumppi alkaa huutamaan perään. Kerran oli ihan pakkopakko niin jätin Tumpin hetkeksi, oli kuitenkin sidottuna kiinni penkkiin ettei pääse juoksemaan bussissa vapaana. Armoton huuto alkoi ja yritä siinä sitten vessassa olla rauhassa kun toinen ihmettelee että jätinkö sen sinne yksin. Onneksi muut kanssa matkustajat eivät asiaa hätkähtäneet – kun pääsin vessasta niin kaikki katsoivat minuun. Tai siltä ainakin näytti/tuntui. Että sellasta. Onneksi on vaan se 3h niin pärjää kyllä jos ei innostu juomaan kahvia tms matkan aikana. Jos vessa olisi yhtään isompi niin mahtuisin sinne Tumpin kanssa mutta ihan turha toivo.

Raskain vaihe tässä on saada tavarat + koira bussiin. Koira kyllä liikkuu itse, mutta tavarat saa raahata ja toisessa kädessä on innokas ja iloinen Tumppi. Se on aina oma taiteenlajinsa. Miten niin liikaa tavaraa? :D Voihan se olla niinkin, mutta koskaan kun ei tiedä mitä sattuu enkä halua lähteä reissuun yksillä housuilla ja parilla sukkaparilla ja paidalla. Se minkä itse saa kannettua niin voi mukaansa ottaa.

Huokaisen helpotuksesta kun ollaan perillä Lahdessa! Matka vasta alkaa tänään. Katsotaan kuinka meidän käy, tähän asti reissut on sujuneet hyvin ilman suurempia haasteita.

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin

Hanna ja Tumppi