keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kaunis, valoisa syksy!





Syyskuu vaihtui. Syksy lähestyy huimaa vauhtia. Viileämmät aamut, pimenevät illat. Ne ovat väistämättäkin tulossa meitä vastaan. Karkuunkaa ei pääse jolloin tässä syksyn tullen on hyvä keskittyä edistämään omaa jaksamista ja energiaa. Minulla on menossa projektina vähentää selkeästi stressiä (olen stressannut niin kauan kuin jaksan muistaa ja nyt alkaa riittämään..) vaikkakin tiedän sen olevan helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki kun vaikuttavat kaikkeen. Se mitä syö, ruokailun säännöllisyys, riittävä uni ja liikunta. Innostavat ihmissuhteet, rakas puoliso. Ulkoilu ja raitis ulkoilma. Työn ja vapaa-ajan tasapaino. Harrastukset. Onhan näitä.

Ensimmäiseksi täytyy oppia pysähtymään. Oppia nauttimaan hetkistä. Hetket kuitenkin koostavat koko elämämme. Jatkuva sata lasissa paahtaminen tuottaa tietysti joillekkin iloa, mutta keho ja mieli kaipaavat rauhoittumista. Oman kehon kuuntelun taito on todella tärkeätä. Tiedän itsekkin sortuneeni liialliseen paahtamiseen. Jatkuva liikkeellä olo sai sen aikaa, että tunsin olevani elossa. Tunsin olevani jotakin. Mutta kaikkihan sen tietävät, ettei niin voi loputtomasti jatkua, jos ei malta yhtään levätä. Tai jos se jatkuva paahtaminen sekottaa unirytmiä ja nukkuminen muuttuu valveunien ja jatkuvien heräilyjen sekamelskaksi. Tai jos syömisestä tulee enemmänkin haaste kuin normaali asia. Kivaahan se ei ole. Ei niin kukaan loputtomasti jaksa tai voi jatkaa. Vai voiko?

Itse en ainakaan jaksanut. Erilaisia oireita alkoi esiintymään kroppaan ja jatkuva väsymys tuli liiankin tutuksi. Kyllä kroppa on vaan fiksu, jossain vaiheessa vauhti pysähtyy. Onneksi tajusin pysähtyä tarpeeksi ajoissa, välttäen vakavampia ongelmia. Nykyään koostan liikuntani sen mukaan, minkälainen olotila itselläni on. Jos tunnen itseni todella väsyneeksi, tai olen nukkunut huonosti, annan siihen itselleni luvan. Nappaan Tumpin mukaan ja lähden rauhallisille kävelylenkeille. Muistaen hengittää, muistaen keskittyä lähestyvään syksyyn. Nähden värit, nähden luonnon muutokset. Tumppi nauttii kun saa kulkea kaikessa rauhassa, ilman minkäänlaista kiirettä. Kyllähän kiire stressaa Tumppiakin. Olemme molemmat kyllä sellaisia stressiherkkiksiä. Mutta jokaisellahan se stressinsieto on erilainen, silloin kun tiedostaa minkälaiset asiat stressaa ja löytää omat tavat hallita niitä niin pääsee todella pitkälle.





Paljon puhutaan mindfulness -harjoituksista. Olen kokeilunhaluinen, päätin testata millaista se olisi. Olen jonkin verran joogannut kotona, opetellut oikeaa hengitystekniikkaa. Haastavinta mindfulnessissa on se paikallaan olo ja pysähtyminen. Että keskityt vain hengittämiseen. Alkuunhan mieli pistää niin vastaan ja tuo kymmenittäin tekemättömiä asioita mieleen. Mutta kun antaa asioiden tulla ja mennä, kiinnittämättä liikaa niihin huomiota, on jo todella pitkällä. Netistä ja youtubesta löytyy paljon hyviä kuunteluita, joiden mukaan näitä harjoituksia on helppo toteuttaa. Tärkeintä näissä on se säännöllisyys. Jos joka päivä tekee vaikka sen 5 minuuttia mindfulness harjoitusta, eron kyllä huomaa todella nopeasti. Yhtä tärkeitä lyhyet rentoutukset ovat kuin esimerkiksi syöminen tai jokin muu pakollinen tarve ihmisellä. Tumppi osaa ainakin tämän rentoutumisen taidon. 



Innostuin muuten hieman fiksaamaan blogini ulkoasua syksyisempään suuntaan. Mitäs pidätte?





Inspiroivaa ja energistä syyskuuta teille!


Hanna ja Tumppi