Talven taikaa ja metsän rauhaa (mukana meidän joulutervehdys!)

Olemme asuneet nyt kolme vuotta täällä Turussa. Näiden vuosien aikana on tullut tutuksi Turun vaihteleva sää. Toisinaan on tuulista, jopa kovaakin tuulta. Alkuun se tuntuikin erikoiselta kun ei ollut siihen tottunut. Harvemmin Lahdessa oli näin tuulista. Näiden tuulten mukana tulee erilaiset sääolosuhteet. Välillä on sadetta (lähes jatkuvasti.. Tai siltä ainakin tuntuu :D), välillä taas kovaa tuulta, raekuuroja. Talvet ovat lähinnä sateisia ja pitkiä pimeitä syksyjä. Tänne kun saadaan lunta niin kyllä se itselleni ja Tumpille on niitä huippuhetkiä! 

Tumppi on kyllä sellainen lumifani. Aivan pienestä pitäen Tumppi on rakastanut lunta enemmän kuin mitään muuta. Mitä enemmän sen parempi. Vaikka Tumpilla onkin lyhyet jalat niin kyllä se reippaasti vaan kulkee eteenpäin vaikka lunta olisikin enemmän. Sisulla ja voimalla. Silloin kun Tumppi oli nuorempi niin kävimme talvisin juoksemassa kentällä jossa oli syvä umpihanki. Oli kyllä tehokasta treeniä ja Tumpin voimatasot kasvoivat huimasti. Se oli niin hauskaa! :D

Niinä harvoina hetkinä, kun saamme tänne Turkuun lunta, niin käytän ne hetket todella hyödyksi. Haluan, että Tumppi saa nauttia lumesta mahdollisimman paljon. Kuitenkin kun tietää, että äkkiä sää muuttuu ja asteet nousevat plussalle, niin siitähän seuraa vesikelit. Sen takia on heti lähdettävä tarpomaan lumiseen metsään, kun sitä lunta tänne suodaan.

Nykyään kun olen oppinut nauttimaan ja elämään enemmän hetkessä, niin nautin täysillä metsässä liikkumisesta. Ja varsinkin lumisesta metsässä. Tunnelma oli suorastaan mykistävät maaginen. Ihastelin vaan puiden päälle laskeutuneesta lumikerroksesta ja kuinka puut olivat taittuneet tutun metsäpolun ylle. Pakkassään raikkaus ja tuoksu on jotakin niin rauhoittavaa. Se hiljaisuus, rauha ja tyyneys rauhoittaa omaa mieltä. Käynkin latailemassa akkuja rauhallisilla metsälenkeillä, joista saan kaikista eniten virtaa. Hengittää syvää, katselee ympärilleen ja voi huomata metsän muutokset. Metsä tietää, että kaikki aina järjestyy. Metsässä on rauhaa ja turvallisuutta. Luonto kyllä pärjää.

Tumppi tykkää myös kulkea metsässä. Metsälenkit ovatkin meidän molempien suosikki. Tumppia kiinnostaa enemmän se hajumaailma. Hankeen uponneet metsän eläinten jäljet kiinnostavat Tumppia, joka haluaakin lähteä jälkiä seuraamaan. Tumpista olisi tullut kyllä loistava jälkikoira, mikäli olisin siihen hommaan aikoinaan ryhtynyt. Herkun etsintää olemme välillä harrastelleet. Nykyään on enemmän rally-toko sekä koirien pelikasino harrastuksenamme jolloin muut etsinnät ovat jääneet. Voisimmekin välillä ottaa kentällä pitkästä aikaa etsintäharjoitteita. 

 

Olemme ottaneet tavaksi käydä päivittäin metsälenkeillä. Pääsemme usein aamulla lenkille, jolloin valosaakin riittää hyvin. Silloin otan tarpeeksi aikaa aamulenkille ja pyhitän sen hetken rauhalliselle ulkoilulle. En halua pitää mitään kiirettä, vaan nautin ja aistin metsän tunnelmaa kaikessa rauhassa. Huomaan sen toimivan itselläni stressinhallintana. Syke laskee ja mieli rauhoittuu, päivä starttaa hyvin käyntiin. Tumppikin nauttii kun ei tarvitse pitää mitään kiirettä. Saa rauhassa nuuskutella metsän tuoksuja ja tutkia polkuja. Haluankin mennä askel kerrallaan ja olla juuri siinä hetkessä.

 

Käykäähän ihmeessä te muutkin tutustumassa lähimetsiinne ja huomatkaa sen rauhoittava vaikutus :) varsinkin joulukiireiden alla on hyvä ottaa hetki hengähdysaikaa ja lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Metsässä mieli rauhouttuu ja saa hyvin ladattua akkuja :)

Toivotan tämän talvisen postauksen myötä teille oikein ihanaa joulua! ja mitä parhainta uutta vuotta 2018! Tehdään siitä yhdessä huippu vuosi :)

Loppuun vielä Tumpin joulutervehdys :)

Näihin kuviin ja palataan asioiden pariin ensivuonna :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Rakentelin tänä talvena heti ensilumen aikaan ensimmäisen lumikoirankin :D hieno siitä tuli ja nyt on kuvat muistoina :)

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Joulukuun kuulumisia (sekä Petolan pelikasino)

Aika menee kyllä niin kovaa vauhtia eteenpäin. Vaikea kuvitella, että kohta on jo joulu! :)

On ollut äärimmäisen haastava kuukausi takana. Ehdin ensiksi olla kuumeessa ja sen jälkeen olinkin seuraavaksi flunssassa. Ärsyttävää kerrassaan kun on polven kuntoutus prosessi käsillä ja jouduin sairastelun takia vähentämään venyttelyjä ja jumppailuja. Tiesin kyllä, että lepohetki olisi se tärkein asia tässä kohtaan. Aloin olemaan henkisesti väsynyt ja ylistressaantunut kun on niin paljon ollut kaikkea. Noh kaikkea ja kaikkea. Arkea lähinnä mutta siinäkin on aina omat miettimisensä ja tekemisensä. Kertoilen myöhemmin lisää tuosta polven kuntouksesta. Nyt haluan kertoilla meidän kuulumisista :)

Sää on ollut vaihteleva. Toisinaan on sulaa ja lämpöasteita. Metsä on ollut ajoittain kurainen ja syksyisen oloinen. Välillä liikkuminen on haastavaa kun haluaa päästä metsälenkille ja jalkaan sattuukin lenkkarit. Useimmiten jos tiedän lähteväni metsään lenkkeilemään niin laitan vedenpitävät kengät jalkaan. Välillä päätän lenkkireitin vasta liikkeellä ollessa ja käykin näin. Siinä saa tarkkaan katsoa mihin astuu kun itse vihaan eniten sukkien kastumista :D Tumppi ei juurikaan stressaa mihin tassuillaan astuu ja on ollut kyllä sellainen kuratassu ja kuramassu. Tumpilla on vaan ärsyttävä tapa syödä koko aika jotakin; kuraa ja multaa, marjoja ja keppejä. En halua, että Tumppi koko aika maiskuttaa jotakin kun koen ettei siitä ole herralle mitään hyötyä. Eri syödä tuoreita mustikoita kuin jo vettyneitä mustikoita. Hyhhyh. Reittivalinta täytyy tehdä sen mukaan, jossa polku on edes jokseenkin kuiva niin ei pala käämit Tumpin mutamaiskutukselle. Tärkeintä on kuitenkin päästä rauhoittumaan metsään, jossa saan parhaiten ladattua akkuja ja laskettua stressitasoja.

Onneksi saatiin lunta ja pakkasta tänne Turkuun! Olipas mahtava tunne päästä tallustamaan lumiseen metsään. Se tuntui suorastaan taianomaiselta ja maagiselta. Ihastelin vaan lumen valtaamia puita ja aistin tunnelmaa. Tuntui niin mahtavalta. Metsä oli äärimmäisen kauniina ja valloittavana.

Tumppi rakastaa lunta aivan täysillä. Herrasta on ihanaa pyöriä ja maiskutella lunta. Hän haluaa myös käydä sukeltamassa syvempään hankeen ja nuuskutella metsän eläinten jälkiä. Aina metsälenkeillä Tumppi lähteekin seurailemaan erilaisia jälkiä ja menee ihan omissa maailmoissaan. On se sellainen lumifani :)

Kävin työporukan kanssa picnik-risteilyllä itsenäisyyspäivänä. Oli kyllä mukavaa olla Suomi 100 -risteilyllä. Tunnelma oli loistava. Vaikkakin oli ajoittain sellainen fiilis, ettei oikein tunnu itsenäisyyspäivältä. Laivalla olo on itselle omalla tavallaan niin arkista ja tuttua. Mutta oli silti mukavaa olla hyvässä porukassa ja viettää päivää risteillen. Sää oli kyllä upea, mitä nyt kuvan verran tarkeni kannella olla :) Laivalla oli myös juhlistettu itsenäisyyspäivää erilaisilla koristuksilla. Ainut miinus oli ittellä juuri samaisena päivänä alkanut kurkkukipu joka kieli kyllä tuloillaan olevasta flunssasta. Halusin silti lähteä laivalle nauttimaan aamupalasta ja illallisesta. Reissu sujui kaikesta huolimatta mukavasti.

Kävimme Tumpin kanssa tämän vuoden viimeisellä Petolan pelikasinolla. Ihmisiä riitti kyllä paljon tälläkin kertaa ja oli hyvä tunnelma. Tumppi hurmasi jälleen omalla pelityylillään. Herralla on nimittäin tapana tehdä kaikki omalla tavallaan; heittelemällä. Aktivointipelin kulmasta kiinni ja voimakas heitto pitkin poikin. Silloin irtoaa herkut parhaiten. Tämä näyttääkin hauskimmalta niissä peleissä joissa on siirrettäviä luukkuja taikka sitten kolosia joihin herkkupalat laitetaan. Eipä niistä Tumpille ole juurikaan haastetta. Naureskelimmekin henkilökunnan kanssa kuinka Tumppi on joka kerta nopeampi ja nopeampi. Joskus käy vielä niin, että olemme minuutin verran pelailemassa ja sen jälkeen Tumppi onkin valmis. ”Minuutti ja kotiin” :D Tumpilla ei toimikkaan muut pelit oikein kuin täytettävät aktivointilelut. Parhaita ovat kongit sun muut napakammat lelut. Tärkeintä on kuitenkin, että Tumpilla on hauskaa. Uutuutena tullut pallomeri oli Tumpin mielestä vähän tylsä ja herra halusikin heti päästä tuttujen aktivointipelien kimppuun. 

 

Ensivuoden alusta pelikasinoita aletaan järjestämäänkin kaksi kertaa kuukaudessa. Aikaisempaan kerran kuussa -pelailuun lisättiin yksi lisäpäivä. Mahtavaa! Moni muukin pääsee paremmin kokeilemaan ja pelailemaan koiraystävänsä kanssa. Suosittelen tätä kyllä kaikille! Matalan kynnyksen puuhailua ja mukavaa tekemistä koiralle :) Ihana mennä kotiin rauhallisen ja seesteisen koiran kanssa :) Varsinkin tällaiselle sählälle kuin Tumppi niin tämä on äärimmäisen hyvää tekemistä :)

Petolaan voitte tutustua heidän nettisivuillaan;

www.petola.fi

Löydät heidät myös facebookista ja Instagramista :D

https://www.facebook.com/lemmikkitarvikepetola/

Instagram @elaintarvikepetola

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa teille ja tsempit jouluvalmisteluihin! :) 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Joulukuun haaste; 23pv ilman herkkuja

Kohta vaihtuukin kuukaus jo joulukuun puolelle. Aika on hurahtanut kyllä jälleen niin äkkiä. Vaikea käsittää, että nyt elellään tämän vuoden viimeisiä viikkoja.

Olemme ottaneet puolisoni kanssa perinteeksi pitää joulukuussa herkkulakon. Olemme siis joulukuun ekasta päivästä aina sinne 23pv asti ilman karkkia tai muitakaan herkkuja. Jouluna saa sitten herkutella tämänkin edestä. Muistaen tietenkin kohtuuden :D 

Rakastan itse kaikkein eniten karkkeja. Tykkään erilaisista karkeista jopa enemmän kuin suklaasta. Olen päättänyt pitäytyä ainakin karkeista kyseiset 23 päivää. Haastavaksi voi osottautua tulevat pikkujoulut ja picnik-risteily. Noh.. Saas nähdä kuinka käy. En halua ottaa tästä kuitenkaan liikaa stressiä. Koitan parhaani mukaan pitää kiinni päätöksestäni, mutta en ota myöskään lipsumisesta stressiä. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin seurata omaa herkuttelun määrää ja saada se jälleen hallintaan.

 

Olemme toteuttaneet tätä haastetta useampana vuotena. Ihan tarkalleen joka vuosi emme ole tähän kuitenkaan ryhtyneet. Viime joulun odotus meni pitkälti muuttoon, tavaroiden purkuun ja uuden kodin laittoon. Siihen syssyyn emme muistaakseni ottaneet mitään tiukkaa lakkoa.

Viime vuoden uuden kodin tunnelmista pääset lukemaan alla olevasta linkistä;

Uusi koti ja joulu-tunnelmaa

En muistanutkaan, minkälaisia tunteita kyseinen muutto herätti. Nykyään on niin hyvin asettunut taloksi, ettei edes muistanut vuoden takaisia tuntemuksia.  

Mutta mikäli tilanne sallii, niin tämä haaste on ollut mukana joulun odotuksessa.

Maistuupa herkut sitten paremmilta jouluna. Hyvin usein käy kyllä niin, että kun herkuista pidättäytyy niin siihen muodustuu vahvempi side, ettei enää samalla tavalla teekkään mieli kunnon sokeriherkkuja. Hyvä tapa päästää ikään kuin irti omasta sokerikoukustaan. 

Joulukuussa voi olla muutenkin paljon stressiä. En halua tuomita itseäni, mikäli en täysin pysy tavoitteessani. Tarkoitus on vähän herätellä henkiin parempia valintoja päivässä. Herkut voi hyvin korvata hyvillä hedelmillä ja kasviksilla. Niitä on tullutkin syötyä tässä jo hetken aikaa oikein mukavasti.

Tähän loppuun kertoilen hieman kuulumisia;

Mitään sen kummempaa ei ole nyt tapahtunut. Tavallistakin tavallista arkea. Käymme molemmat nyt töissä puolisoni kanssa ja sehän muuttaa arkirytmiä aika paljon. Itselläni on ollut enemmän omaa aikaa. Olen hyödyntänyt sitä tekemällä rauhallisia metsälenkkejä Tumpin kanssa. Siihen oheen olen päivittäin jumpannut polvea, joka alkaa olemaankin jo hyvällä mallilla. Huomasin kuitenkin, kun otin pienen juoksupätkän ehtiäkseni suojatien ylitse niin kyllä polvi muistutti olemassa olostaan. Edelleen kireyttä havaittavissa eikä polvi tule kestämään vielä juoksua. Mutta eiköhän ajankanssa pääse siihen tavoitteeseen, että pääsee vielä juoksulenkkejä tekemään. Kuukaus on kohta puoliin takana kuntoutusta.

Kirjoittelinkin alkupätkän tunnelmia edelliseen postaukseen. Pääset tutustumaan siihen tästä;

Polven kuntoutus -projekti

Tumppi on ollut oma iloinen itsensä. Herra oli riemuissaan, kun saimme edes hetkeksi lunta tänne Turkuun. Nautimme siitä täysillä ja talsimme pitkin metsää ja kävelyteitä. Tumppi fiilisteli lunta ja nautti siitä toden teolla. 

Vanha herra intoutuu melkeinpä päivittäin aina leikkimään isolla pehmopallollaan. Siihen leikkiin täytyy aina koittaa houkutella puolisoani mukaan. Välillä leikin lomassa Tumppi väsähtää ja pitää suussaan jättipalloa. Voi toista :)

Kävimme puolisoni kanssa katselemassa pitkästä aikaa Turun keskustaa ja Tuomiokirkon joulukuusta. Sehän oli oikein upea hienoine valoineen. Oli mukava käydä hieman tunnelmoimassa ja katselemassa keskustan tunnelmia. Aika harvoin siellä tulee käytyä kun kuljemme niin paljon omalla autolla. Sen kerran kun sinne tulee lähdettyä niin on mukava viettää hetken aikaa ja fiilistellä tunnelmaa.

Mukavaa joulun odotusta teille kaikille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä myös;

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Polven kuntoutus -projekti

Olen jo useamman vuoden ajan kärsinyt polvikivun kanssa. Enemmän tai vähemmän. Useimmiten kivut olivat pieniä ja mitättömiä.

Ajattelin aina, että kyllähän nyt tällainen polvi kipeytyykin, kun on selvässä virheasennossa. Koin tämän jokseenkin normaalina asiana. Ajattelin, ettei tälle voida tehdä mitään. Kerta elämä menee näinkin ihan suhteellisen kivuttomasti, niin mikäs hätä tässä nyt on.

Nyt on ollut päivittäisiä kipuiluja polven kanssa. Työ on sen verran kuormittavaa juurikin polville, että kipuilut lähtivät lisääntyneen kuormituksen myötä. Työssäni tulee tehtyä paljon nostoja ja tikkaille kiipeämistä, kyykkäämistä ja kumartelua. Ei mikään ihme, että polvi ottaa vähän pulttia.

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi hakeutua fysioterapeutille. Halusin saada kivut kuriin ennen kuin polvi on niin rikki, ettei sillä pysty tekemään töitä saatikka kävelemään. Jo pelkässä rauhallisessa kävelyssä alkoi kipuja ilmenemään.

Jännitin aivan älyttömästi fysioterapeutille menoa. En edes tiedä, mikä siinä jännitti niin paljon. Varmaan se, kun se oli niin uutta. Enkä tiennyt tarkkaan, mitä tullaan tekemään ja saanko häneltäkin lopullisen tuomion, ettei tällä polvella voi enää juosta. Olen kahdelta lääkäriltä kysynyt asiasta, ja ilman sen kummempaa tutkimusta he ovat arvioineet että ”älä sitten juokse, jos se aiheuttaa kipuja” taikka ”näyttää vähän ettei tolla polvella kannata koskaan enää juosta”. On jopa arvioitu, että olisi juoksijan polvesta kyse. Miten voisi olla, kun en ole säännöllistä treenausta harrastanut yli kahteen vuoteen?? Pelkkää kevyttä lenkkiä koiran kanssa. Mutta se onkin sitten toinen asia, miksi treenailut eivät ole sujuneet. Palaan siihen kyllä myöhemmin.

 

  

Ensimmäisellä fysioterapia käynnillä tehtiin alkukartoitusta. Kyllähän sen nyt tiesinkin, että polvi on aivan väärässä linjassa. Kuvista huomaa, kuinka oikea polvi on vinossa. Fyssari teki oikean jalan reidelle ja lonkalle hieronnan, oikein fyssarin käsittelyn. Alkuun jalan lihaksia lämmitettiin. En ollut koskaan ajatellut, että jalka voi todellakin olla noin jumissa. Takareisi oli niin kova ja kankea. Liikkuvuus oli vajavainen. Selvä puoliero jaloissa. Kyllähän tämä ensimmäinen käsittely tuntui, mutta olen paljon venytellyt ja rullaillut niin ei tuntemus päässyt mielettömäksi. Tiesin ikään kuin mihin varautua. Tai kuvittelin tietäväni, ainahan ensimmäinen kerta on ensimmäinen. Mutta ammattilaisen käsittely on kyllä uskomaton, miten löydetäänkin ne kipeät kohdat.

Tämän ensimmäisen käsittelyn jälkeen jalka alkoi pääsemään jo siihen suuntaan mihin pitikin. Tsekkasimme venyttelyn ja kuminauha kyykyn mitä pitää alkaa tekemään päivittäin. Olin aika järkyttynyt, että mitä päivittäin. Tietenkin tiesin, että polvi tulee työtä vaatimaan, mutta se ajatus, että polvi on niin vino ettei sitä pelkällä jumpalla ja venyttelyllä korjata niin oli kyllä hämmentävää.

Viikon verran kyykkäilin ja venyttelin kroppaa. Tein myös vanhasta tottumuksesta koko kropan venyttelyt iltaisin. Silloin kun en mitään muuta jaksa tai pysty tekemään, niin kehonhuollosta en ole tinkinyt. Siitä olen halunnut pitää huolta. Olen luonnostaa niin kankea, että venyttelyyn on satsattava. Ajattelin kyllä, että sitten kun pystyn treenaamaan kunnolla, niin kroppa on siihen valmis.

Fyssari totesi myös, että varmaan menee kolmisen kuukautta, että saadaan polvi kuntoon. Mietin alkuun, että voi ei miten pitkä aika. Onko se loppujen lopuksi elämästä niin pitkä aika? Jos siinä ajassa, tai menkööt vaikka puoli vuotta taikka vuosi, niin saan polven kuntoon eikä tarvitse kärsiä kivuista niin mikäs siinä. Olin kyllä valmis sitoutumaan. Ja tekemään töitä tämän eteen.

Tämän ensimmäisen viikon sisään mahtui kyllä monenlaisia tunteita. Tuntui siltä, että ei tästä ole mitään hyötyä. Ihan turhaan edes teen tätä, en pääse koskaan enää juoksemaan eikä tämä polvi tule kuntoon. Naureskelin välillä itselleni, kuinka hölmöä on narista jo ensimmäisellä viikolla.

Alkuun oli kyllä haastavaa tehdä kyykkyjä puhtaassa liikeradassa. Ohjata polvea suoraan linjaan. Kyllä tämä tuotti alkuun päänvaivaa kun tuntui niin haastavalta. Fyssarikin sanoi, että tee vaikka kuinka pieni liike alkuun, kunhan teet. Tiesin, että äkkiä kroppa tottuu tietynlaiseen tekemiseen. Täytyi vaan antaa keholle aikaa. Mieli pistää vastaan muutoksille ja kroppa siinä samassa pistää hanttiin. Kaikki pitäisi pysyä aina siinä missä nyt ollaan. Sitä se kehitys ja muutos vaan vaatii, aikaa ja kärsivällisyyttä, toistoja toistoja toistoja. 

Kyllä tuntui mahtavalta, kun pystyin kävelemään ilman suurempia kipuiluja. Ensimmäisinä päivinä polvi tuntui todella hyvältä. Tässä tuli takapakkia ja kivut palasivat, silloin ajattelin taas että ei tästä mitään tule. Olen kuitenkin päättänyt saada polven kuntoon, ja siihen myös pääsen.

Toinen fyssari käynti on nyt takana. Jo viikon harjoittelun jälkeen oli havaittavissa selkeää muutosta. Polvi oli nyt jo mennyt parempaa suuntaa! Jalka asettuu parempaan linjaan, kireyttä ja kankeutta on saatu jo pois. Vielä on kuitenkin matkaa edessä. Mutta uskomatonta miten lyhyessä ajassa vuosia vaivannut vaiva on saatu kuriin. Ei nyt vielä kokonaan mutta muutos on huima. Fyssariki totesi, että kyllä sun polves saadaan kuntoon, pääset vielä juoksemaan. Olen niin innoissani tästä! Suurin tavoitteeni on todellakin päästä vielä juoksemaan, vaikka jopa se maraton..

Nyt on otettava rauhallisesti. Voisin kyllä tehdä kaikkea muuta, käydä salilla ja treenailla, mutta juoksua ei kannata vielä aloittaa. Minulla on sen verran haastava luonne, että olen niin On-Off tyyppi. Jos en saa jotakin tehdä niin en halua tehdä mitään. Tämä on kyllä niin ärsyttävää. Ikään kuin en voisi treenata mitään muuta jos yksi laji on pois käytöstä. Rakastan vaan eniten lajeja, jossa saadaan sykkeet nousemaan kattoon. Mutta arvata vaan saattaa, ettei polvi vielä kestä tärähdyksiä tai muuta kuormittavampaa menoa. Pyöräily tai uinti olisivat hyviä lajeja.

Koitan kovasti palautella treenimotivaatiota takaisin. On niin pitkä aika, kun viimeksi treenasin kunnolla. Olen vaan niin lamaantunut. En vaan enää osaa. Tai kuvittelen etten osaa. Etten enää pysty. Tiedän pystyväni, kunhan vaan haluan. Tämä projekti kuntouttaa polven mutta kuntoutan samalla myös mieleni tasapainoon. Että saisi takaisin sen liikunnan ilon. Noh, olen onneksi käynyt Tumpin kanssa lenkkeilemässä ja harrastamme rally-tokoa. Onhan sekin edes jotakin. Kroppa kaipaa vaan lihaksia vahvistavaa treeniä.

Tämä on minun matkani kohti kivuttomampaa elämää ja tavoitteena on päästä todella juoksuharrastuksen pariin. Ajattelin, että kerron juoksuharrastus taustastani lisää seuraavissa postauksissa.

Näihin tunnelmiin!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä myös;

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”