Meidän joulutervehdys!

Tämä vuosi alkaa olemaan jälleen taputeltu. Kylläpä aika vierähtikin vauhdikkaasti. Nyt on aika rauhoittua joulun viettoon. Muistakaahan rentoutua ja viettää aikaa lähimmäistenne kanssa. Tärkein lahja kaikista on antaa aikaa ja olla läsnä. 

 

Kokoan tähän postaukseen kuvia tämän talven lumisista hetkistä. Tumppi on kunnon lumifani ja aina onnessaan kun on saatu lunta tänne Turkuun. Itsekkin pidän ja nautin talvisesta säästä. Talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. Metsä on silloin kauneimmillaan ja se rauha sekä hiljaisuus mikä lumisesta metsästä huokuu on niin rauhoittavaa. Nyt kaiken kiireen ja stressin keskellä olen ottanut aikaa rauhoittumiselle. Parhaiten minulla toimii hetki metsässä. Hetken ei tarvitse olla pitkä vaan se lyhytkin aika, jonka metsässä viettää, lataa akkuja niin tehokkaasti. Luonnolla on parantava voima.

Ihanaa joulua sekä uutta vuotta teille kaikille! Palailen ensi vuonna jälleen blogin pariin. Kiitos kun olette olleet mukana :)

Tähän loppuun vielä meidän joulutervehdys.

 

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Suklainen joululahjavinkki

Joulun lähestyessä alkaa se rumba kun pohditaan mitä haluaa kenellekkin hommata joululahjaksi. Olen huomannut, että yhä enemmän ja enemmän annetaan materian sijaan jotakin elämyksellistä tai itse tehtyä. Tämä on todella hyvä muutos kohti parempaa huomista. Maailmasta löytyy jo niin paljon kaikkea niin kyllä lahjatkin voivat olla ekologisempia valintoja.

Jos sinulla on vielä lahjapohdinnat kesken niin tässä on yksi kiva idea lahjaksi :)

Tähän lahjaan tarvitset;

Muutaman levyn suklaata (maito- tumma- tai valkosuklaata)

Jääpalamuotin

Erilaisia marjoja tai pähkinöitä

Lasipurkkeja

Lahjanarua ja pahvia

Kuin itse tehdyt suklaayllätykset

• Sulata suklaa kattilassa tai mikrossa.

• Laita suklaata muottiin noin puoleen väliin
  
  
• Laita haluamasi täyte (mustikoita, goji-marjoja, pähkinöitä jne)
  
  
• Laita päälle lisää suklaata niin, että muotti täyttyy
• Tämän jälkeen pakastimeen jähmettymään
   
•  Valmis!
  
  
   

Laitoin pohjalle hieman sulatettua voita. En tiedä tarvitseeko välttämättä, mutta huomasin että sillä suklaa ei tartu niin tiukkaan kiinni. Varmaan silikonimuotista lähtee irti ilman voitakin. Tuohon tavalliseen jääpalamuottiin suklaa tarttuu kyllä aika tiukkaan. Varovasti veitsen kanssa voi koittaa irrotella. Laitoin pienen palan teippiä muotin reunaan kiinni jotta tunnistan minkä makuista suklaata on missäkin kohtaan.

Irrottelun jälkeen asettelee suklaat lasipurkkiin. Askartelee tervehdyksen pahviseen korttiin ja laittaa lahjanarulla kiinni. Lahja on valmiina :)

Innostuin tekemään hasselpähkinäsuklaata, mustikkasuklaata ja Suomisuklaata.  Suomisuklaa tulee näppärästi maitosuklaan ja valkosuklaan yhdistelmällä. Se pysyi näistä melkeinpä parhaiten kasassa. Helposti tuli laitettua liikaa vaikkapa mustikkaa niin eihän puoliskot pysyneet toisissaan kunnolla kiinni. Se kun pitää innostua laittamaan täytettä vähän reilummalla kädellä niin käy juurikin näin. Eipä tuo nyt ole niin vakavaa ja ainahan se ajatus on tärkein :) 

Suosittelisin muotiksi jonkun näppärän ja pienikokoisen. Vähän tuntui, että tuo ruusumuotti oli hiukan liian iso. Suklaata on kivempi syödä kun on pienempiä palasia. Tuollainen valkoinen perusjääpalamuotti toimi kyllä aika kivasti. Tuli vähän kuin Toblerone palasia :) Silikonimuotista suklaa lähtee kivuttomimmin irti. Tyyli on vapaa :)

 

Tämä oli viime vuoden lahja ja ainakin ihmiset yllättyivät. Vaikutti myös, että tykästyivät. Yksi aika helppo lahja toteuttaa :)

Ihanaa joulun aikaa!

Terkuin

Hanna (ja aputonttu Tumppi :D)

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Rally-treenien tunnelmaa

Olemme harrastelleet Rally-tokoa nyt jo hyvän tovin verran. Ensimmäiset treenit starttailivat kesällä 2016 ja kirjoittelinkin ensimmäisen postauksen siitä vuoden 2017 puolivälissä. Tähän postaukseen pääset tutustumaan alla olevasta linkistä;

Rally-tokoilua

Tuossa postauksessa on kerrottu ennemmän myös itse lajista. Ajattelinkin nyt, että kertoilen miten se nykyään meiltä sujuukaan :D

 

Tumpilla on aina todella paljon virtaa kun pääsemme treenaamaan Rallya. Jo kotona pakatessani treenitavaroita kasaan niin Tumppi häärää ja pyörii jaloissa. Autolle päästessämme ei meinaa millään rauhoittua vaan pyörii ja säheltää. Haukahtelut takapenkillä eivät ole niin kiva juttu, onneksi Tumppi on siitä vähän edes rauhoittunut. Autoilu on aina yhtä hauskaa, ainakin Tumpin mielestä :D

Kentälle päästyämme on herralla heti kova vauhti päällä. Laitan Tumpin kiinni alkuun jalkapallomaalin tolppaan jotta voimme rauhassa katsoa kyltit ja tehdä radan kaverin kanssa. Tämä on tietysti Tumpille yhtä tuskaa, malttamaton kun on, mutta nykyään on siihenkin toisinaan löytänyt vähän malttia. 

 

Viime kerralla tein alkulämmittelyn sillä aikaa kun kaveri suoritti rataa koiransa kanssa. Aikaisemmin olen mennyt vaan suoraa radalle, mutta nyt olen huomannut ettei se oikein ole kannattavaa. Kylmillä lihaksilla suoraan treenaamaan lähtö on aina riskialtista. Kroppa kipeytyy ja päälle Tumpin nivelrikko niin kyllä alkulämmittely on paikallaan. Radalle lähtö sujui tämän jälkeen huomattavasti paremmin; Tumppi oli hereillä ja kuunteli todella hienosti. Aikaisemmin eka rata on mennyt niin sähläillessä kun itse katsoo kylttejä ja Tumppi sählää herkkujen perään. On kyllä sen näköistä meidän touhu välillä että voi huhhuh :D Hylkäys tulisi saman tien jos kisoihin lähdettäisiin. 

Minä katson kylttiä ja Tumppi odottaa malttamattomana mitä tehdään seuraavaksi

Jäi jälkeen kun en antanut käskyä :'D

Emme treenaa kisakentille, mutta koitin silti terästää muistiani ja tehdä kyltit tarkkaan oikeasta kohdasta mutta huomaahan sen kun teemme tätä vain omaksi iloksemme niin aika herkästi tulee lipsuttua ja joustettua. Tumppi osaa hyvin ja malttoi viimeksi myös todella hyvin keskittyä. Ainoa juttu on, että kun kädessäni on herkku niin Tumppi koittaa napata sitä kesken matkaa suoraan kädestäni. Lapaset olivat hetkessä kuolan peitossa. Haastavina liikkeinä Rallyssa on sellaiset, joissa koira ja kouluttaja lähtevät eri suuntiin. Meinaan itse mennä solmuun ja Tumppi tekee extrapyörähdyksiä sillä välin kun olen liian hidas. 

Siinä meni sormet, ainakin melkein :'D

 

Vielä täytyy opetella peruuttaminen. Peruutusharjoittelu onnistuu kotona parhaiten. Tekee kujan ja siinä kun opettaa peruuttamaan niin Tumppi oppii sen äkkiä. Tumpilla on sellainen luonne ettei oikein halua tehdä mitään mikä ei ole tullut käskystä. Että jos koittaa kädellä ohjata niin Tumppi katsoo et hei äläs koske muhun. Tai jos koittaa peruuttaa niin että seisoo koiran edessä ja työntää sitä hieman niin tämäkin on Tumpista häiritsevää. Istahtaa ennemmin ja katsoo että häh mitä sä oikeen haluat mun tekevän :D

Nyt jatkossa muistan vaan sen, että en pidä herkkuja valmiina kädessä odottamassa vaan otan niitä herkkupussista sitä mukaan kun tarvii. Rata tulee suoritettua paljon paremmin ja kyllä motivaatio riittää radan loppuun näin kokeneella koiralla. Välissä voi toki palkata mikäli tarvitsee.

Hetkittäin sujuu niin hienosti :)

Mutta tärkeintähän on kuitenkin se että on hauskaa! :D Nautin siitä, kun näen kuinka onnessaan Tumppi on päästessään treenaamaan ja ei meinaa nahoissaan pysyä kun on niin täynnä iloa ja virtaa. On se hieno karvakamu :)

Viime talvena kävimme kokeilemassa myös hankitreenejä. Tumppi oli tästä ihan onnessaa, loikki ja hyppi sinne tänne. Silloin ei kyllä näyttäny niin Rallylta mutta ajattelin että antaa mennä vaan :D Tumpilla on usein pakkassäässä paljon virtaa ja tykkää möyrytä ja loikkia hangessa.

Joko pääsis radalle :D

Höööh eikö vielä mennäkkää :D

On tämä vaan huippu laji! :)

Näihin tunnelmiin!

 Hanna ja Tumppi

 

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Koiran eläinlääkärireissu ja ruokinnan muutosprosessi

Pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa ihan Tumpin kuulumisista. Ovat jääneet vähemmälle ja blogi on muuttunut enemmän lifestyle suuntaan. Ihan siitä syystä kun arki on pitkälti aikalailla samanlaista Tumpin osalta. On tietyt arkirutiinit joiden mukaan toiminne suurimman osan ajasta. Siihen sisältyy ihan arkiset toimet kuten ruokailut, lenkkeilyt, kevyet kotitreenailut (kotona tehtyä tottelevaisuutta, aktivointileluilla leikkimistä), välillä rally-harkkailua ja hyvinvointia ylläpitäviä toimia. Minusta alkoi tuntua, etten voi enää pitää blogia niin Tumpin blogina mistä alunpitäen lähdin liikkeelle. Ei vaan enää ollut juurikaan ideoita mistä kirjoittaa. Ainahan sitä varmaan löytyisi mutta itsellä loppui ideat kesken. Nyt pitkästä aikaa Tumpin kuulumisten pariin :)

 

Vilja-allergiaa

Tässä kävi nyt niin, että Tumpilla puhkesi vilja-allergia. Aikaisemmin ei ole tullut juurikaan oireita, mutta olemme kuitenkin vähentäneet turhien viljojen saantia kuten vehnää. Kaura on Tumpille ollut haastava joten sekin oli jäänyt pois. Samoten riisi on sellainen joka ei vaan sovi. En kuitenkaan osannut ajatella asioita loppuun asti ja olin hommannut viljapitoisia koulutusherkkuja. Annoin ihan pienen määrän näitä herkkuja Tumpille, ja oireet alkoivat saman tien. Tumpille tuli aivan mieletön kutinakohtaus ja aloitti siinä rapsuttamaan itseään ja nuolemaan tassujaa. Ajattelin, että kyllä se siitä rauhoittuu osaamatta toimia sen enempää.

Noh, lopulta kävi niin, että Tumppi oli nuollut toisen etutassun rikki. Tassuun oli tullut punoittava paise ja säikähdin ihan mielettömästi. Se oli myös niin kipeä, ettei Tumppi päässyt kunnolla kävelemään. Soitimme myöhään illalla päivystävälle eläinlääkärille ja saimme luvan antaa kotoota löytyvää kipulääkettä (myönnetty aikaisemmin Tumpille nivelrikon takia). Kipulääke alkoi onneksi helpottamaan kipuja, Tumpille kauluri kaulaan ja lähdimme siitä suoraan päätä apteekkiin hakemaan Vetramil hunajavoidetta. Hunajavoide ehkäisee ihotulehdusta ja siinä on antibakteerinen, suojaava ja ihoa pehmentävä vaikutus. Sen pitäisi myös rauhoittaa kutinaa. Siihen oheen farmaseutti suositteli AniWipe hoitopyyhettä. Hoitopyyhe on tarkoitettu ihon puhdistukseen ja se sisältää kuusen pihkan ainesosia. Näillä päästiin hyvin alkuun. 

 

Varasin seuraavana päivänä eläinlääkärille ajan ja pääsimme onneksi peruutusajalla sinne. Eläinlääkäri tutki ja tunnusteli Tumpin kokonaisuudessaan. Tassusta hän totesi siinä olevan ilmeisimmin furunkuloosipatti (tai pistohaavasta tullut paiseen muodostus mitä itse hieman epäilen). Furunkuloosi kuulosti kyllä ihan pätevältä, koska se on tassutulehdus. Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät kuten allergia (tämä juurikin), sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (tassujen nuoleminen jatkuvasti; eli tämä myös). Tassun tärkein hoito on sen puhtaana pitäminen eli huuhtelu lenkin jälkeen, Vetramilvoiteen laittaminen ja kaulurin pitäminen nuolemisen estämiseksi.

Eläinlääkäri kertoili Tumpin yleistilasta muutakin. Ainakin nyt tulee ottaa huomioon ruokavalio ja viljat täytyy karsia pois. Toisena tuli, että Tumpin täytyy laihtua vielä hieman. Kolmas huomio oli, että Tumpilla oli jo todettu nivelrikkoepäily. Nyt selkälihakset olivat melko aristavat ja jaloissa paikoin jäykkyyttä muttei aristusta. Suositteli kipulääkkeen antamista melko helpolla, ja tukihoitona nivelravinteet sekä hierontaa.

Silmistä huomasi ikäsamentumaa, joka vaikuttaa erityisesti pimeä sekä hämäränäköön. 

Voin sanoa, että olin eläinlääkärireissun jälkeen aivan maassa. Tajuntaan iski todella lujaa, että koira ei ole enää nuori. Noh, olenhan minä tämän tiennyt, mutta en ole halunnut uskoa tai ajatella asiaa. Nyt täytyy toden totta tehdä tarvittavia muutoksia niin lenkkeilyn kuin lihashuollonkin osalta. Vanhalle koiralle täytyy tarjota hyvä ja onnellinen vanhuus, ja sen Tumppi on kyllä ansainnut.

Kotona aloitimme tassun hoidon päivittäisellä puhdistuksella ja rasvauksella. Paraneminen otti kyllä aikaa ja tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Tassun parantumiseen vierähti varmaan sellaset alta pari viikkoa. Olin helpottunut, kun pääsimme palaamaan takaisin normaaliin arkeen.

Ruokinnan muutos

Edeltävän tassutulehduksen myötä tuli täysin uusi suunta ruokinnan osalta. Meidän oli tarkoitus löytää kuivanappula, joka ei sisällä viljaa. Juteltuamme erään eläintarvikeliikkeen myyjän kanssa niin päädyimme tulokseen ettei tarpeellisia ole myöskään peruna, porkkanat, bataatti tai muut makeat vihannekset. Tumpilla on ollut hiivaongelmia tassuissa useampana vuotena, joten ehkä parempi jättää kaikki oireita aiheuttavat pois. Tutkimme yhdessä myyjän kanssa eri koiranruokia etsien parasta vaihtoehtoa. Kuivanappuloissa ei ollut vaan yhtäkään mikä olisi sopinut näiden ruokarajoitteiden kanssa. Aloin olemaan jo epätoivoinen kunnes Mustista ja Mirristä myyjä ehdotti ratkaisua; raakaruokinta. Pelästyin alkuun, että enhän minä pysty enkä osaa ryhtyä siihen. Mutta tähän olikin olemassa ratkaisu; raakatäysravinto.

Mustilta ja Mirriltä löytyy Maukas sarjan tuotteita. Maukas on täysin säilöntäaineeton, luonnollinen, puhdas ja kotimaisilla raaka-aineilla valmistettu eläinruokasarja. Se kuuluu myös Avainlippu -tuotteisiin. Heiltä löytyy sekä raakatäysravinnot että perusraakatuotteet joista voi koostaa raakaruokinnan itse. Tärkeää huomioida, että jos ryhtyy itse koostamaan raakaruokintaa koiralle niin on todella tärkeää osata laskea ja ymmärtää sopivat määrät ruokaa niin, että saa varmasti kaiken tarvittavan ruuasta. Raakatäysravinnoissa on laskettu valmiiksi mitä koira tarvitsee ja toimii hyvin pitkälti ihan itsenään täyttämään koiran ruokinnalliset tarpeet. Tietenkin täytyy ottaa huomioon yksillölliset seikat ja tarpeet, lisätä tarvittaessa tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita (D ja Sinkki). Ei ole myöskään haittaa antaa nivelravinteita ohessa.

Maukas raakatäysravinto raakapullat ja pötköt.

Avital Joint nivelravinne

Jahti&Vahti omegaöljy

Aloittaessamme raakaruokaan siirtymisen niin teimme tämän pikkuhiljaa. Annoimme Tumpille edellistä kuivanappulaa osan ja osan raakaruokana. Maukkaalta löytyi täysravinnosta hyviä raakapullia. Näiden avulla oli helppo nostaa asteittain raakaruuan määrää. Muutoin ajattelimme jatkossa antaa ihan raakaruokapötköjä. Raakapullilla pääsimme hyvään alkuun ja vauhtiin. Olen jo lyhyessä ajassa huomannut muutoksen että kyllä tämä toimii Tumpilla. Ruoka on aina maistunut hyvin mutta nyt vatsa näyttää toimivan vielä paremmin ja pääsimme alun närästyksistä eroon. Tämä helpottaa kyllä meidän ruokintamurhettamme todella paljon, vaikka olisimme reissussa niin aina löytyy Musti ja Mirri josta saa Maukkaan raakaruokia :)

Tässä samalla täytyi lähteä muuttamaan myös purutikut viljattomiksi. Alkuun mennään niin ettei sisällä myöskään kasviksia. Olen ajatellut, että kokeilen jossain vaiheessa sopisiko vaikka peruna. Helpottaa purutikkujen osalta silloin. Purutikkuja on kokeiltu erilaisilla puruluilla. Yksi hyvä suosikki on Best-in Hubert herkkuluu, joka on suomalainen naudanluu. Herkkupaloina maistuu hyvin Maukkaan kuivattu kalkkunaherkku, joka on kuulemma monen koiran suosikki. Tumppi tykästyi myös kuivattuun kanaherkkuun, eikä meinannut enää pysyä nahoissaan kun treenihetken herkut vaihtuivat astetta parempiin palkkioihin. 

Bull Stick -puruherkku

Hampaille töitä

 

Arki alkaa palautumaan pikkuhiljaa takaisin tasapainoon. Tumppi on nyt ollut terveenä ja elämäniloisena. Sain järjestettyä aikaa ja kävimme pitkästä aikaa Rally-treeneissä. Meidän pitämä kesätauko venähti näköjään kunnolla pitkäksi. En tarkkaan tiedä mikä on ollut mutten ole vaan osannut järjestää aikaa. Treenit sujuivat kuitenkin mukavasti pienen alkukankeuden jälkeen. Ajattelin, että kertoilen teille treeneistä toisessa postauksessa, ettei nyt venähtäisi ihan romaaniksi asti. Palaillaan siis asiaan vielä :)

Näihin tunnelmiin

Hanna ja Tumppi

 

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Mukana muuttumisleikissä

*Osan kuvista on kuvannut Televisio Lifestyle Store*

Haluan kertoa teille nyt hieman erilaisen tarinan. Yhdestä ikimuistoisesta päivästä, jolloin sain kunnian olla mukana muuttumisleikissä.

Tämä tapahtui vuonna 2015, juuri päivälleen tänä päivänä.

Olin haaveillut pääseväni mukaan muuttumisleikkiin. Olen halunnut nähdä, kuinka paljon voin muuttua ihmisenä, kun ammattilaiset laittavat hiukset, meikit ja vaatteet kuntoon.

Voitin Turun Sanomien kilpailun, jossa pääsin mukaan muuttumisleikkiin! Voi että kuinka onnellinen olin tästä ja samaan aikaan kuinka paljon kyseinen päivä jännittikin. Päätin kuitenkin, että annan heille vapaat kädet toteuttaa kaikki hiustyylit, meikit ja vaatteet miten haluavatkin. Olin valmis jopa täysin lyhyisiinkin hiuksiin. Jännittävää!

Kyseisen päivän aamuna jännitys sen kun lisääntyi. Lähdin täysin omana itsenäni paikalle perinteisesti hupparissa, huivissa ja tennareissa. Halusin saada aikaan mahdollisimman suuren muutoksen itsestäni.

 

Päivä alkoi ja otimme ensimmäiset kuvat Aurajoen varrelta. Olipa jännittävää olla ammattikuvaajan mukana ja tunsin itseni erityiseksi.

Tämän jälkeen menimme Grooven hiushuoneelle. Mukava ja ammattimainen henkilökunta otti minut käsittelyyn ja sanoinkin heti että saatte täysin vapaat kädet. Samalla minua haastateltiin. Olin ilman silmälaseja ja hajataittoisuuden takia näköni on erittäin puuromainen. Tuntui hienolta ajatukselta, olla vähän kuin tietämätön miltä tulen näyttämään. Hiusten laitto tuntui niin ylelliseltä. Sen jälkeen laitettiinkin vahva meikki, jollaista minulla ei ole koskaan ollut.

Se hetki, kun laitoin silmälasit päähäni, voin sanoa, etten tunnistanut itseäni. Katsoin vaan omaa peilikuvaani, laitoin kädet suulleni ja sanoin; ”voi että! Olenko tuo todella minä, ei voi olla”. Hämmennys oli niin suuri, positiivisella tavalla. En olisi ikinä voinut uskoa, että minusta voidaan saada noin upean näköinen.

Tästä hämmennyksestä toivuttuani suuntasimme Televisio Lifestyle Storeen. Liike sijaitsee Turun jokirannassa, aivan ihastuttava muotiliike. Heillä on äärimmäisen lämminhenkinen palvelu sekä keskittyminen suomalaiseen designiin. Voiko parempaa ollakkaan.

Sovittelimme erilaisia asuja ja asukokonaisuuksia. Oli hienoa nähdä, kuinka eri tyyppiset vaatteet sopivat minulle niin loistavasti. Kaikki korostui upeasti hienon meikin ja hiusten kautta. Opin paljon, kuinka koruilla ja sukkahousuilla voi muuttaa pukeutumisen ilmettä. Ja millä saisin vaatteet istumaan päälleni kauniisti. Kuvia otettiin runsaasti, ja aloin loppua kohden toimimaan luontevammin kameran edessä. Ensimmäisissä kuvissa olen hämmentynyt ja jännittynyt, loppua kohden vapauduin paljon ja aloin nauttimaan kameran edessä olemisesta. 

Sopivan kokonaisuuden löydettyämme, suuntamisimme Turun Sanomien toimitukselle. Siellä otettiin vielä upeat studiokuvat. Oli niin hämmentävää olla studiossa kuvattavana, enhän ollut koskaan ennen tällaista kokenutkaan. Ja kun liikuimme toimituksessa, tunsin itseni joksikin kunniavieraaksi.

Muistoksi päivästä jäi tämä ihana lehti. Lehti oli pitkään myynnissä kauppojen lehtihyllyllä. Oli kyllä huikeeta nähdä omat kasvonsa lehden kannessa :) 

 

Jokaisessa paikassa oli äärimmäisen mukavia ja lämminhenkisiä ihmisiä. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani, josta on jäänyt niin paljon hyviä muistoja. 

 

Haluan vielä kiittää suuresti Grooven ammattitaitoista henkilökuntaa. Sekä Televisio Lifestyle Storen ihmisiä, jotka ovat ehdottomasti parhaimpia ja osaavampia, huipputyyppejä. Sekä Turun Sanomia, kuvaajia, toimittajia ja koko tiimiä. Teitte päivästäni ikimuistoisen!

Vielä kerran, suuret kiitokset!

 

 

Muotiterveisin

Hanna

Seuraa meitä:

Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”

Instagram @hannahtuulia

Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”