Viikonlopun rentous

Viime viikko menikin rattosasti flunssaa sairastaessa. Siinähän kävi se klassinen kuvio että muuten oli jo parempi olo mutta ääni käheytyi totaalisesti. Ei siinä hirveesti viitsinyt ääni käheenä höpistä, se oli suorastaan mahdotonta. Ei auttanut kuin ottaa lisää lepoa ja malttia. Onneksi äänikin palautui nopeasti takaisin ja pääsin aloittamaan uutta viikkoa paremmissa merkeissä.

Tämä viikko tuli oltua kiinni rutiineissa. Olo oli kyllä väsynyt sairastelun jälkeen mutta sinnikkäästi sitä vaan eteenpäin mennään. Päätin pitää vielä treenitaukoa ettei pääse tulemaan mitään inhottavia jälkitauteja. Salilla en ole käynyt nyt hetkeen ollenkaan koska olen ollut yliväsynyt ja stressaantunut. Salitreenihän auttaisi stressiin koska liikuntahan tutkitusti lievittää stressiä. Mutta silloin kun on yliväsynyt ja täytyy kuitenkin koiran kanssa lenkkeillä ja käy töissä niin olo on vaan liian väsynyt salille lähtemiseen. Täytyisi saada siihen mielekäs rutiini niin tulisi käytyäkkin. Tekosyitä on monia aina, mutta silloin kun on oikeasti väsynyt niin treenistä on vaan enemmän haittaa kuin hyötyöä. Enskuussa alkaakin kyykkyhaaste niin tulee jotain ainakin tehtyä. Katsotaan kuinka tämän haasteen kanssa käy. Viimeksi punnerrushaastetta tehdessäni niin tein ilmeisesti väärällä tekniikalla kun sain olkapään kipeäksi. Se haaste tyssäsi siihen. Lankkuhaasteessa en muista kuinkas kävikään mutta jokin raja siinäkin tuli vastaan. Nyt jos sentään tämän haasteen saisi vedettyä kunnialla läpi niin olisi mahtavaa. Jos ei niin ei sekään ole maailmanloppu.

Pidän paljon erilaisista haasteista ja itseni haastamisesti. Yhden kuukauden verran tein stressinhallinta haastetta, jossa oli tarkoitus joka päivä tehdä jonkinlainen rentoutusharjoitus. Silloin huomasin sen eron itsessäni kuinka olin vähemmän stressaantunut, olin paljon läsnäolevampi ja onnellisempi. Siitä oli minulle suuri hyöty ja olen jatkanut rentoutusharjoitusten tekemistä. Aina on aikaa se 5-30min päivässä vain olla ja levätä. Netistä ja youtubesta löytyy paljon hyviä kuunteluharjoituksia termeillä ”mindfulness” ja ”rentoutusharjoitus”. Kunhan opettelee alkuun oikean hengitystekniikan ja malttaa rauhoittua niin hyvä tulee. Olen toteuttanut ajoittain hengittämiseen keskittymistä myös silloin kun on jokin jännittävä ja stressaava tilanne. Ihan vielä en siinä onnistu mutta ehkä jonakin päivänä.

Tämän viikonlopun pyhitin suoraan levolle. Puolisoni lähti hiihtolomansa kunniaksi reissun päälle tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Itse jäin Tumpin kanssa kotiin. Mielestäni nämä hetket kun on kahdestaan koiran kanssa kotona, ovat hyvää aikaa tehdä itselleni mieleisiä asioita.

Yhtenä myöhäisenä iltana lähdin hyvän kaverin kanssa pitkälle lenkille. Oli rentouttavaa kävellä ja vaihtaa kuulumisia. Emme olleet nähneet moniin kuukausiin jolloin juttuakin riitti mainiosti. Vapauttavaa ja rentouttavaa. Kyllä vaan toisen seura tekee itselle hyvää. Tämän pitkän lenkin jälkee oli hyvä rentoua hetkeksi sohvalle, ja sen Tumppikin teki.

Tässä lauantaiaamuna olin äärimmäisen väsynyt. Ulkona oli mitä mainoin sää niin halusin napata kameran matkaan aamulenkille ja lähteä kuvaamaan kaunista päivää. Siinä samalla lenkkeillessäni läheisen kentän ohitse, sain ajatuksen että miksen voisi samalla käydä Tumpin kanssa vähän treenailemassa. Meillä on tapana tehdä pieniä tottelevaisuusjuttuja kentällä kesä-aikaan, koska koiran kanssa yhteinen tekeminen on todella tärkeetä. Koirat kaipaavat virikkeitä ja aivo- sekä nenätyöskentelyä. Teimme herkunpiilotus harjoituksen jossa vähän matkan päähän käyn viemässä herkun paikoilleen. Tumppi odottaa ”paikka” -käskyn alla, välillä käy toki niin että lähtee paikoiltaan ennen aikojaan mutta sitten vaan palautetaan koira takaisin. Ei se sen vakavempaa. Sen jälkeen lähetetään koira ”etsi” -käskyllä menemään ja annetaan työskennellä. Tumpille oli kyllä haastavaa löytää hangesta herkkuja. Ihan erilaista kuin metsästä tai kesä-aikaan hiekkakentältä etsiä, koska herkut ovat paremmin näkyvillä. Lumi peittää hyvin tuoksut sun muut alleen. Mutta hyvin Tumppi pärjäsi, hyväkin saada herralle haastetta. 

Huomenna sunnuntaina täytyy hieman kotihommia tehdä uutta alkavaa viikkoa varten. Nyt on ainakin tullut tehokkaasti ulkoiltua viime viikon sairastelujen jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin jos sitä pääsisi enskuussa jo salillekkin palailemaan.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hanna ja Tumppi

Flunssan kynsissä

Tässä kävi nyt niin, että sairastuin flunssaan. Vaikka kuinka yritin välttää ja kiertää tätä, mutta näköjään vastustuskyky ei ollut riittävän vahva.

Tauti alkoi hienosti ystävänpäivän aikaan. Aamulla herättyäni kurkku oli karheena ja tiesin että tästä ei hyvää seuraa. Kuten ennalta osasin odottaa, niin flunssahan sieltä tuli päälle. Tämä on niin tuttu kuvio kuinka pienestä kurkkukivusta tauti lähtee liikkeelle. Kuumehan siinä nousi ja räkä valui poskelle, ai että kuinka ihanaa. Ei todellakaan, kamalaa suorastaan. Näin ollen ystävänpäivän viikonloppu meni sujuvasti sohvalla makaillessa ja itseään parannellessa. Sain rakkaalta puolisoltani lahjaksi hänen itse tekemänsä jääkaappimagneetin. Olen todella kiitollinen tästä, tämä kaunis sydän tuo minulle paljon iloa ja voimia. Näin pienellä asialla voi olla suuri merkitys. Itse hommasin perinteiseen tapaan puolisolleni sydänsuklaata. Vaikka ystävänpäivä on ystävänpäivä, niin silti minusta on ihanaa muistaa rakkaimpaani. Nyt kun en päässyt ketään tapaamaankaan sairastamiseni vuoksi niin oli ihana viettää rentouttava viikonloppu kotosalla.

Flunssa kuluttaa yllättävän paljon voimia. Olo oli vetämätön ja liikkuminen todella nihkeetä. Makailin sohvalla lueskellen kirjaa, join lämmintä teetä ja vetelin kurkkupastilleja. Lepo on paras lääke flunssan ja kuumeen hoidossa, mutta se on minulle myös se kaikista vaikein. Olen tottunut päivittäin lenkkeilemään koiran kanssa, ja ulkoilu on kuulunut joka päiväiseen tekemiseen. Se kun jään koko päiväksi sisälle ja sohvalle makaamaan on minulle henkisesti todella raskasta. Katson ikkunasta ulos ja aurinko paistaa. Näyttää jo niin keväiseltä. Tänne Turkuunkin kun saatiin lunta vielä niin se vain lisäsi innostustani. Mutta kuten kaikki tietävät, kipeenä ei saa liikkua. Kroppa on flunssan takia kovilla ja jos lähtee treenailemaan niin tauti voi pahentua ja pitkittyä. Tämän takia olenkin jättänyt ulkoilut minimiin – onneksi minulla on puoliso joka auttaa Tumpin lenkittämisessä. Saan itse rauhassa parantua jotta voin taas palata takaisin normaaliin arkeen.

Tumppi tykkää tulla syliin makaamaan kun itse löhöilen rennosti sohvalla. Siinä on hyvä ottaa pienet päiväunet.

 

Olen tykästynyt inkivääriteehen juurikin näinä flunssakausina. Löysin tästä hyvän blogipostauksen aikoinaan  ”Kirsin kuntopiiri” -blogista (pääset sivustolle tästä), ja kokeilujen jälkeen löysin hyvän tavan valmistaa maistuvaa teetä.

Kuori inkivääristä haluamasi kokoinen pala. Pilko se sopivan kokoisiksi palasiksi, ja laita vettä kattilaan. Lisää veteen inkiväärinpalat. Vettä ja inkiväärinpaloja voi olla haluamasi maun mukaan riippuen siitä, kuinka vahvaa teetä haluat (itse olen laittanut muutaman palan inkivääriä noin litraan vettä). Kiehauta, jonka jälkeen keitä miedolla lämmöllä noin 15-30min (Keitän itse aina sen 30min, tulee mielestäni paras lopputulos). Makeuta hunajalla. Nams!

Toiset haluavat taas käyttää myös sitruunaa. Se voisi olla myös erittäin hyvää mutta olen tykästynyt pelkkään hunajaan. Maku on inkivääriteessä alkuun aika kitkerä mutta äkkiä siihen tottuu ja vettä voi lisätä joukkoon jos tuntuu, että on liian vahva maultaan. Tätähän voisi juoda muulloinkin kuin vain flunssan aikana, mutta itsellä ollut tapana keitellä silloin kun flunssa on päällä. Helpottaa oloa kummasti. Suosittelen kokeilemaan!

Inkiväärissähän on myös monia terveysvaikutuksia, näitä on esimerkiksi;

• auttaa vähentämään kipua ja tulehdusta, helpottaa esim. lihasvaivoja
• auttaa erilaisissa vatsavaivoissa, ja estää pahoinvointia
• puree flunssaan, lievittäen tukkoisuutta ja helpottaen oloa
• parantaa verenkiertoa, poistaa nesteitä ja vähentää turvotuksia
• avaa hengitysteitä

Asiasta voi lukea lisää täältä

Ennen tätä rankinta flunssahuippua ehdin kuitenkin nauttia kauniin aurinkoisesta päivästä. Kävin tekemässä metsälenkin Tumpin kanssa, kumpikin meistä fiilisteli ja nautti päivästä.

Toivottavasti te muut olette pysyneet kunnossa! Ja jos flunssa iskee päälle niin täytyy vaan malttaa levätä koska se on se kaikista tehokkain. Vaikka kuinka tekisi mieli lähteä salille tai lenkkipolulle, niin silti on parempi vain rauhoittua lepäilemään. Salille ehtii kyllä kunhan on ensiksi kunnossa. Kroppakin kehittyy ja treeni luistaa kun ei puolkuntosena lähde repimään. Maltti on valttia!

Hyviä vointeja !

Terkuin

Hanna ja Tumppi

Aurinko paistaa vielä joskus

Nyt on ollut hieman hiljaisempi ajanjakso käsillä. Tai niin ainakin tuntuu. Tuntuu, ettei oikein ole kunnolla inspiraatiota kirjoittamisen suhteen. Ajatuksia ja aiheita kyllä on mutta ajankohta ei tunnu sopivalta kirjoittaa niistä. Näitä vaiheita vaan tulee ajoittain ja näistä mennään kyllä vielä yli. Täytyy vaan selvitä tämän yhden haastavan ajanjakson läpi.

Kaikkein eniten fiilikseen vaikuttaa tämän hetkinen sää. Ulkoilu on ihan mukavaa silloin kun ei sada vettä. Vaikkakin mukavuuteen vaikuttaa paljon se, mitä pukee päälle kun lähtee ulos, niin ei silti aina nappaa suoraan naamaan ropiseva vesi- tai räntäsade. Silloin kun oli pakkasta ja lunta, niin koira pysyi siistimpänä ja puhtaanpana. Keli virkisti myös omaa mieltä kun aurinko välillä pilkahteli ja teki maisemasta kauniin. Nyt kun kelit ovat valitettavasti menneet vahvasti plussan puolelle, ulkoilusää on suorastaan riemukas. Joka puolella vallitsee jään peittämiä kävelyteitä ja metsäreitit ovat suorastaan hengenvaarallisia. Todellinen pääkallokeli on nyt käsillä. Onneksi olen säästynyt kaatumisilta, koirakin on pysynyt hyvin neljällä jalallaan vaikka välillä meinaa tassut lipsua. Ei auta kävellä kuin pää kylmänä ja kieli keskellä suuta. 

 

Koiran vatsan alus peittyy liasta ja roskasta. Jokaisen lenkin päätteeksi kaivetaan iso pyyhe esille ja kuivataan mahan alta ja tassuväleistä. Tällä herralla on vielä herkät tassuvälit jolloin tämä kuivaus on äärimmäisen tärkeää. Ajoittain on pakko mennä kylpyhuoneen kautta, että saa lian lähtemään kunnolla. Huhhuh sanon minä. Tätähän tämä on, tämä koiranomistajuus. Itseppähän valitsin, kuten joku voisi nauraa. Silti en vaihtaisi yhtäkään hetkeä pois. Niin rakas koira minulle on, kaikkine käänteineen, kaikkine hetkinensä.

Kaiken tämän pimeyden, liukkauden ja kuraisuuden keskellä on aina kuitenkin paljon hyvää. Olen onnellinen, kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta. Minä ja rakas puolisoni sekä Tumppi, olemme koko perhe pysyneet terveinä, olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Terveys reistailee ajoittain, mutta mitään vakavampaa ei onneksi ole. Niin kauan kunnes toisin todistetaan. Koskaan kun ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. Elämä tuo mukanaan paljon hyvää mutta myös koettelemuksia. Kuten kaikki varmasti tietääkin.

Mutta ettei tämä kuulostaisi niin kauhean ammottavan surkealta, niin on tässä paljon hyvääkin. Olen tosissani panostanut positiivisempaan ajattelutapaan, koska minulla on ollut paha tapa virittäytyä negatiivisuuden kierteeseen. Negatiivisuus ei tee mitään muuta kuin sen, että se vie kaiken sen hyvän energian ja ilon elämästä. En halua tuhlata elämääni turhaan valittamiseen ja tuskaamiseen. Haluan tehdä sen muutoksen, että olen tästä lähtien parempi ihminen niin itselleni kuin muillekkin. Oppiminen vie aikaa, mutta kuka tahansa pystyy siihen.

Turhasta murehtimisesta ja stressaamisesta on tullut itselle oikein elämäntapa. On paljon helpompi olla kun on koko aika joku stressi päällä. Ajattelin stressin tuovan itselleni energiaa mutta pitkittyneenä siinä käykin päinvastoin, kuten voidaan hyvin kuvitella. Jatkuva kärttyisyys ja väsymys olivat sen palkkio. Nykyään olen tietoisesti opetellut elämään ja ajattelemaan eri tavalla. Se, että arvostan itseäni sellaisena kuin olen, annan itselleni aikaa ja mahdollisuuksia, lepään ja rentoudun silloin kun sitä tarvitsen; se on paras lahja minkä itselleen voi antaa.

Stressissä kaikista tärkein asia on löytää itselleen keinot hallita liiallista stressiä. Jokaisella on oma tapansa siihen. Minulle on auttanut säännölliset rentoutusharjoitukset, lyhyet aamujoogat, kirjoittaminen, värittäminen ja lukeminen. Lenkkeily on tässä myös avainasemassa, mutta pointtina on se, että miten sen suorittaa. Lenkilläkin voi joko kaahottaa hikipäässä ja ajatella seuraavia tekemättömiä töitä. Tai pysähtyä hengittämään. Pysähtyä kuuntelemaan mitä ympärillä tapahtuu. Avata silmät ja katsella. Nähdä metsässä puut. Havahduin itse tähän kun lähdin viemään koiraa aikaiselle aamulenkille. Aamun pimeys valtasi mielen, mutta keskityin todella kävelemään rauhallisesti, hengittämään, sekä kuuntelemaan. Ja kuulin linnunlaulun. Tunsin, että kevät on tulossa, kuitenkin, kuten aina. Mieleni piristyi, kun annoin itselleni luvan tuntea ja olla läsnä.

 

Löysin vielä muutaman kuvan puhelimeeni tallentuneina. Kuvat on otettu joulun jälkeen, kun olimme Lahdessa viettämässä joululomaa. Kirpeä sää ja vesi olivat saaneet aikaan uskomattoman kauniita jäätaideteoksia. Muistan tältä reissulta sen, kuinka varpaani jäätyivät tennariin ja tuuli suhisi läpi lapasteni. Mutta kuvat ovat todella kauniita, joka lämmittää mieltä ja piristää.

Aina on olemassa vaihtoehto ja mahdollisuus. Valinta on jokaisen oma. Tietenkään asia ei ole aina näin yksinkertainen ja mustavalkoinen, mutta positiivuus lähtee jokaisesta itsestä. Siihen voi ainakin vaikuttaa.

Mietteliäin tunnelmin

Hanna ja Tumppi

Koiran pelikasinolla ja pohdintaa aktivoimisesta

Tuli käytyä Tumpin kanssa pitkästä aikaa Petolan pelikasinolla. Petola on Turun Skanssissa sijaitseva eläintarvikeliike, osoitteessa Biolinja 20, 20750 Turku. Petolassa järjestetään erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joihin voitte käydä tarkemmin tutustumassa heidän nettisivuilla (http://www.petola.fi) tai Petolan facebook -sivulla.

Koirien Pelikasinoita järjestetään noin kerran kuukaudessa. Silloin myymälään laitellaan koira-aitauksia, niihin viritellään heidän toimestaan erilaisia koirien aktivointileluja. Ja mikä parasta – Petola tarjoaa herkut ja namit, jolloin voi vaan saapua rennosti paikalle ja laittaa koiran touhuamaan. Kaikki ovat tervetulleita, ja mielestäni liikkeeseen on helppo ja mukava tulla.

Olemme käyneet muutaman kerran pelikasinolla. Tämä on oiva tapa saada koiralta kulutettua ylimääräistä energiaa. Koira saa aktivointia ja aivojumppaa, samalla omistaja voi ihailla rakkaan ystävänsä touhuiluja. Olen itse saanut myös vinkkejä ja näkemyksiä, mikä olisi Tumpille parhain aktivointilelu. Asiantuntevat ja mukavat myyjät ovat menossa mukana, he ovat täyttämässä aktivointileluja ja auttamassa asiakkaita. Suuri kiitos siitä Petolan henkilökunnalle!

Tumppi on innostunut näistä pelipäivistä niin paljon, että silloin kun lähdemme kävelemään Petolalle päin, Tumppi laittaa nelivedon päälle. Silloin ei huomaa kyllä yhtään, kuinka mukavuudenhaluinen ja toisinaan laiska Tumppi muuten on. Minusta on todella hienoa nähdä, että Tumpistakin löytyy tarvittaessa se menovaihde. Tumpin silmät oikein loistavat kun se pääsee pitkästä aikaa pelailemaan. Uskon vahvasti, että teidän muidenkin koirat tulisivat innostumaan kyseisestä päivästä. Tämä on kuitenkin tällainen matalankynnyksen tempaus, ettei tosissaankaan tarvitse suorittaa tai jännittää yhtään.

Mielestäni paras tapa kuluttaa koiran energioita, on järjestää sille mukavaa ja mielekästä tekemistä. Koirat tarvitsevat hyvinvointiinsa kävelylenkkejä, mutta aktivoiminen, aivojumppa tai nenätyöskentely on myös yksi tärkeä osa. Sillä voidaan välttää, että koira tylsistyessään tai yksin ollessaan innostuu kehittämään omasta mielestään mukavaa tekemistä. Tähän voi kuulua huonekalujen tuhoamista tai muuta vähemmän mukavaa näin omistajan näkökulmasta. Oman koiran kohdalla tätä pelkoa ei onneksi ole, mutta liian vähäinen virikkeisyys saa sen tylsiintymään. Vastaavasti taas liiallinen virikkeisyys stressaa ja käy turhauttamaan. Tähän onkin hyvä löytää se kultainen keskitie ja jokainen koira on yksilö, omistaja sen tietää mikä on omalle koiralle riittävä tekemisen määrä.

Olen ottanut tavaksi noin kerran viikkoon, että pidän Tumpille aktivointipäivän. Useimmiten otan aktivointilelut silloin käyttöön. Tumpilta löytyy kahdenlaista aktivointilelua; on pyöriteltävä aktivointipallo sekä täyskumileluja. Aktivointipalloon on hyvä laittaa jotain koiran herkkuja tai vastaavaa mitä itse haluaa. Muistaa vähentää tämän määrän ruuasta, jotta koira ei pääse lihomaan. Tällaista epäsäännöllistä palloa on hankalampi pyörittää joka luo koiralle haasteita – herkut eivät tipukkaan niin helposti pallosta.

Kongi on äärimmäisen kätevä. Sinne voi sisälle laittaa jotakin mikä sopii omalle koiralle. Itselläni on tapana laittaa keitettyä porkkanaa tai itse tekemääni lisuketta (teen kattilassa sekoituksen joka sisältää lihaa, kasviksia ja ohraa). Kongi on hyvä laittaa pakkaseen, jotta sen kanssa puuhaillessa kuluu hieman pidempi aika. Kuvassa oleva oranssi Bionic on myös äärimmäisen hyvä aktivointilelu. Siinä saa molempiin päihin laitettua koiralle mieleistä herkkua. Aktivointilelujen kirjo on kyllä monipuolinen, jokaiselle löytyy varmasti mieleisensä.

Tumpilla on hauska tapa puuhailla kongin parissa. Silloin kun alkaa kyllästyttämään se, miten herkut sieltä saadaan, alkaa toinen vaihe ”tuhoa ja hallitse”. Kongin kohdalla tämä tarkoittaa heittelemistä – sitä viskotaan pitkin kämppää jolloin herkkupalat irtoavat sieltä tehokkaammin. Tämän takia pakastaminen on hyvä tapa, herkkupalat eivät lentele niin tehokkaasti pitkin kämppää. Samaa kikkaa Tumppi käyttää aktivointipelienkin kanssa, on tylsää pyöritellä tai nostella kohteita, nopeampi tapa on töniä peliä, tarttua siihen kiinni ja heitellä. Tyyli on tietysti vapaa, samaa tekniikkaa herra kokeili myös pelikasinolla. Tärkeintä on, että koiralla on hauskaa ja mukavaa. 

 

Koiran aktivoimisessa on hyvä muistaa se seikka, että jokainen koira on yksilö. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi omalle koiralle ollenkaan. Aktivoimisessa melkeinpä taivas on rajana – koirilla on erilaisia mielenkiinnon kohteita ja kykyjä. Toiset tykkäävät kaivaa, toiset jahdata, toiset ottaa kiinni ja toiset repiä. Ihan kotoota löytyvistä välineistä saa kehiteltyä vaikka ja mitä. Muistaa vaan, että kaikki itse askartelemat aktivointijuttujen on oltava ehdottomasti turvallisia. Aina täytyy valvoa, ettei koira pääse vahingoittamaan tai satuttamaan itseään. Tumppi tykkää repiä kaikenlaisia lahjapakettaja auki, tai kun lenkkeilemme niin teemme metsässä herkun etsintäleikkejä. Oma aktiivisuus, luovuus ja inpiraatio ovat välillä kovilla. Helppo kangistua vanhoihin kaavoihin ja tehdä samoja juttuja muuttamatta niitä millään tavalla. Onko teillä muilla jotain hyväksi havaittuja koiran aktivointikeinoja?

Aktiivista päivää niin koiranomistajille kuin muille tovereille!

Terkuin

Hanna ja Tumppi