Muutto tunnelmissa!

Siitä asti, kun aloin seurustelemaan rakkaan puolisoni kanssa, olemme haaveilleet yhteisestä rivitaloasunnosta. Vuosien varrella olemme asuneet kahdessa kerrostaloasunnossa eikä oikein kerrostaloelämä koiran kanssa ole niin rattoisaa. Nykyinen kämppä on alusta asti ollut kaaosta mutta emme vaan halunneet panostaa tähän koska tämä oli meille vaan se ”väliaikainen asunto”. Väliaikaista asumista riitti kuitenkin yli kaksi vuotta, meille varmistui tässä hiljattain uusi koti rivitalossa!

Olen pitkästä aikaa todella innoissani. Tunnen oikein vatsanpohjalla sen innostuneisuuden ja ilon.  Uusi koti on juuri sellainen mistä olemme monet vuodet haaveilleet; tilava ja avara, oma piha ja oma sauna. Voisiko asiat enää paremmin ollakkaan. Unelmat ovat tehty toteutuviksi.

Tähän muuttoon kyllä vaikuttaa moni seikka. Yksi niistä on koiran hyvinvointi. Haluan taata rakkaalle Tumpille mahdollisimman hyvän elämän. Tasaisella asuminen ilman portaita, oma piha ja oma rauha. Voiko koira parempaa toivoa. Tumppi nauttii saadessaan olla oman pihan kingi, saadessaan viettää siellä aikaa. Kesällä aurinko ja nurmikko, syksyllä viileys, talvella hanget ja pakkassää. Koirat on kuitenkin luotuja ulkona oloon ja liikkumiseen. Ainahan oma piha on koiralle rakkain.

Itseä kiehtoo päästä laittamaan kotia ja omaa pihaa. Sisustamaan. En ole ikinä ollut innoissani sisustuksesta ja ymmärsin sen, että miksi. Ehkäpä sen takia koska edeltävät kodit eivät ole tuntuneet kodeilta. Miksi sellaiseen haluaa panostaa, jossa ei ole mukava olla, joka ahdistaa. En ole aina ymmärtänyt, miksi on paha olla, mutta osasyynä on varmasti kämppä. Ei ole kiva palata kotiin, jos tuntuu siltä ettei haluaisi palata. Kyllähän ihmisen hyvinvointi on siitäkin kiinni, että on oikeasti koti jossa on hyvä olla. Jokaisella se oma koti on omanlaisensa, tärkeintä on että itse viihtyy.

Minulla on paljon opittavaa, miten hoidetaa pihaa ja laitetaan kotia. Mutta kyllähän asioita voi oppia, tekemisen kautta. Erehdysten ja kantapään kautta. Paljon täytyisi tehdä uuteen kotiin hankintoja, mm. pihajuttuja. Mutta eihän tässä ole mikään kiire, pikkuhiljaa rakentaa kodista oman. Kaiken ei tarvitse olla tässä ja nyt. Onnellisen elämän salaisuus ei piile tavarassa vaan siinä keskeneräisyyden kauneudessa. Osaa olla ja nauttia juuri siitä mitä sillä hetkellä on.

Olemme pakkausurakassa hyvällä mallilla. Vaikkakin vihaan pakkaamista yli kaiken. Kaikenlaisen ylimääräsen tavaran katsominen on vaan niin aikaa vievää ja muistoja on paljon. Mutta parempi aloittaa ajoissa, haluamme saada kaiken tehtyä rauhassa, ylimääräisestä tavarasta luopuminen tulee tarpeeseen. Haluamme tulevasta kodista tilavan ja rauhaisan, kaikkihan tietävät ettei liiallisen tavaran keskellä ole hyvä olla. Tumppi on hämmentynyt tästä, kun pakkaamme tavaraa. Herra käy ylikierroksilla ja purkaa stressiään mm. tekemällä tarpeitaan sisälle. Se oli se alkujärkytys mikä Tumpille tuli. Mutta onneksi tilanne on rauhoittunut. Nykyään kun pakkaan niin Tumppi hakeutuu sohvalle, turvalliseen paikkaan nukkumaan. Viisas vanha herra.

Odotan innolla tulevaa muuttoa ja uutta kotia. Miten voikin asunto tuntua kodilta, vaikkei siellä vielä edes asu. Ensivaikutelma, se fiilis, on vaan kaikkein tärkein.

Tumpin kanssa nautimme rauhallisten lenkkeilyjen merkeissä. Tekee hyvää päästä kaikessa rauhassa ulkoilemaan ja tuulettamaan ajatuksia. Tähän muuttoon on mahtunut monia eri sään vaihteluita. Ensiksi oli syksy ja nyt on jo talvi. Aika vaan rientää.

Syksytunnelmia.

  

Talven fiiliksiä. Ensilumi ja paksut hanget.

Näissä tunnelmissa tällä kertaan! Muuttopäivä lähenee ja pääsen kertomaan teille miten kaikki on lähtenyt uudessa kodissamme sujumaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!




Terkuin

Hanna ja Tumppi