Jooga tekee hyvää mielelle ja keholle

Aloitin joogan harrastamisen suunnilleen neljä vuotta sitten. Olin alkuun täysin hukassa koko lajin kanssa mutta jokin tässä kiehtoi mieltä. Oliko se joustavuus, rentous, mielen ja kehon tasapaino vai kaikki nuo yhteensä. 

 

Jooga alkoi samoihin aikoihin kun aloitin työt ensimmäisessä työpaikassani. Ja olin muuttanut pois lapsuuden kodistani ja juuri muuttanut yhteiseen kotiin puolisoni kanssa. Olin ylistressaantunut kaikista muutoksista ja keho sekä mieli kävivät ylikierroksilla. Vaikka makailin pelkästään sohvalla niin syke hakkasi hulluna ja olo oli levoton. Tämä heijastui tietysti yöuniin ja aloin väsymään liikaa. Alkuun tein joogaa vain niin että kävin matolle makaamaan. Makasin siinä niin kauan että sydämen syke rauhoittuu. Vaikeetahan tämä alkuun oli. Kokeilin tähän myös piikkimattoa joka on kyllä tehokas jos vaan saa itsensä rennoksi. Muuten se pistelee ihan älyttömästi.

Kokeilin joogaa televisiosta tuleen jooga-ohjelman kautta. Noh, olen luonnostaan kankea enkä taipunut tietystikkään kaikkiin niihin vaikeisiin asentoihin. En muista nyt mikä jooga tämä edes oli mutta aivan liian vaikea aloittelijalle. Ajattelin, että jostain on saatava ohjeet joogan aloitukseen ja hankin tarjouksesta joogakirjan ja dvd.n. Tämä oli ”lempeää joogaa” jonka ajattelin sopivan juuri minulle. Sopihan se! Innostuin harjoituksista ja opettelin liikkeet tarkasti kirjan ohjeiden avulla. Rohkeutta minulla ei ollut että olisin lähtenyt joogakurssille tai tunneille. Olin liian stressaantunut haastamaan itseäni, vaikka pidänkin haasteista ja siitä tunteesta kun voin ylittää itseni. Aina se ei kuitenkaan ole mieleinen tapa vaan on lähdettävä hakemaan oppeja omia polkuja pitkin.

Oikeanlaisen hengittämisen harjoittelu oli äärimmäisen vaikeeta. Missä välissä piti hengittää sisään ja missä ulos. Tahti oli kyllä dvd.llä nopeatempoinen vaikka olikin rauhallisesta joogasta kyse. Ja vieläpä lempeästä joogasta. Pikkuhiljaa taito alkoi löytymään ja huomasin joogan tuottavan tulosta nopeasti. Monina aikaisina aamuina laitoin kahvinkeittimen päälle ja otin hetken itselleni ja joogasin. Ihan vaan viitisen minuuttia aamussa. Se oli riittävä. Stressaantunut keho ja mieli alkoivat tasapainoittua ja olin valmis päivän haasteisiin. Aloin huomaamaan ja aistimaan asioita paljon paremmin. Olin rennompi. Kankea kehoni alkoi pikkuhiljaa joustamaan paremmin ja ottamaan liikkeitä vastaan.

Joogaa olen harrastellut ihan kotona omien mieltymysteni mukaan. Ajoittain tämä on jäänyt pitkäksikin aikaan. Tilanteet muuttuivat, niin asuminen, paikkakunta kuten työtkin. Jokin siinä on kun rutiini rikkoutuu niin sen palauttaminen on vaikeempaa kuin ylläpitäminen. Käydessäni hiljattain mindfulness -kurssin, opin taas uusia taitoja. Hengittäminen helpottui, opin kuuntelemaan kehoani, kokeilin mindfulness -joogaa. Nykyään on erilaista joogata, kun ei tee vaan liikkeitä mekaanisesti vaan on mieli ja keho mukana. Tekeminen ei ole enää niin suorituskeskeistä vaan enemmän kehon kuuntelua. Mitä keho nyt kaipaa, onko se voimajoogaa vai lempeää joogaa. 

Tuntuu hienolta, että vaikka taukoa olisikin takana niin voi silti palata mieleisen lajin pariin. Keholla on ihmeellinen kyky mukautua ja lihasmuistiin on jäänyt lukuisat harjoituskerrat. Tietysti aika myös verottaa ja menee hetki ennen kuin palautuu takaisin siihen, mitä joskus oli. Ajoittain myös tauko tekee hyvää, keho toimii paremmin ja on kyky kehittyä vieläkin paremmaksi. Harjoittelu kannattaa aina.

Keho on kyllä uskomaton. Jos paahtaa joka päivä vaan eteenpäin niin jää helposti kehon viestit kuulematta. Näin kävi ainakin itselleni. Nykyään kun on oppinut pysähtymään ja kuuntelemaan itseään, niin kehon viestit tulevat paremmin esille. Keho kyllä kertoo mitä se tarvitsee, kunhan malttaa kuunnella. En ole täydellinen joogaaja, mutta teen sitä omaa hyvinvointiani ajatellen, joka on mielestäni se tärkein.

 

Inspiroivia hetkiä!

Terkuin

Hanna ja Tumppi

P.S. Tumppi on aina mukana kun jotain tapahtuu. Oma rakas koirani. Kuvat on otettu aikaisemmin, silloin kun Tumpilla oli vielä molemmat korvat pystyssä. Verikorva sattumuksen vuoksi uusissa kuvissa Tumpilla on toinen korva rutussa. Pääset sen postauksen lukemaan tästä. Täytyy jossain vaiheessa katsoa jos päivittäisi joogakuvia tuoreempiin.

Lahtireissun tunnelmia

Olen asustellut Lahdessa tai oikeastaan tarkemmin sanottuna Nastolassa koko lapsuuteni. Lahti oli aina läsnä jossa vietimmekin paljon aikaa kun ei Nastolassa ollut juuri muuta kuin peruspalvelut. Mutta Nastolassa oli parhaat metsät, järvet ja luonto. Sitä jäin kaipaamaan kun asetuin puolisoni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Lahdessa. Mutta kaikkeenhan tottuu. Aika vei meitä kuitenkin eteenpäin ja ihastuimme kauniiseen Turkuun. Turun historiallinen maisema, Aurajoki, Tuomiokirkko ja kaikki kiehtoivat paljon. Olen viihtynyt Turussa ensihetkistä asti, minulla on täällä hyvä olla ja olen onnellisempi kuin koskaan. Mutta, kaikki kaverit ja sukulaiset jäivät hämeeseen niin on välillä sitten itse matkustettava heitä tapaamaan. Olemme käyneet Lahdessa viimeksi kun oli kummipoikani ristiäset (siitä löytyy postaus tästä). Voi että kun aika juokseekin! Oli todella mahtavaa päästä vihdoin ja viimein käymään Lahdessa. Olenhan kuitekin Lahest.

Tumppi oli todella onnellinen kun pääsimme vihdoinkin lähtemään reissuun. On tämä vaan sellanen reissukoira että innostuu kun pääsee hyppäämään bussiin taikka autoon. Bussilla matkasimme kohti Lahtea, ja Tumppi ihmetteli koko matkan että jokos oltais perillä. Hassua oli kun yleensä Tumppi rauhottuu ja käy lattialle nukkumaan. Mutta nyt herra katseli tomerasti ympärilleen, rauhoittuen vain hetkeksi makuulleen. Perille päästyämme Tumppia tuskastutti odottelu ja menimme hetkeksi Lahden rautatieasemalle odottamaan. Tumppi alkoikin siellä sitten louskuttamaan turhautumistaan ja koko halli raikasi. Oli pakko paeta pihalle tuulettumaan – ulkolämpötila oli kyllä todella kylmä verrattuna leutoon Turkuun!

Lämpötilat hipuivatkin -20 astetta. Hyr! Vaikka olenkin tottunut kylmiin talviin niin tämä pakkanen otti hetkittäin huumorin päälle. Vaikka kuin toppasi päällensä vaatetta niin meinasi naama jäätyä, huulet halkeili ja olo oli kyllä niin järkyttävä. Tumppia ei pakkaset hetkauttaneet, hyvä vauhti säilyi ja koveni vaan mitä enemmän oli pakkasta mittarissa. Onneksi kovia pakkasia ei jatkunut niin kovin pitkään.

Kävimme ihastelemassa vesijärveä ja jäätä. Oli todella huippua kävellä jään päällä! Ja nähdä kuinka monet muutkin olivat tulleet nauttimaan jäästä, niin lenkkeilen, hiihtäen, luistellen ja varjoliitäen. Varjoliitäjät olivat kyllä ihan mahtavia! Näytti kyllä niin hienolta. Tumppi kirmaili pitkin jäätä ja välillä heittäytyi lumeen pyörimään. On tämä herra sellanen lumifani! Juoksenteli jäällä kuin nuori koira. Kyllä lämmitti mieltä.

Maisemanvaihdos piristi kummankin mieltä. Kiipesimme mäkiä, kävelimme jäällä, tarvoimme metsässä ja ihastelimme luontoa. Teimme pitkähköjä lenkkejä ja kyllä oli itsellä jalat hellänä. Jyrkät mäet saivat aikaan mukavan poltteen reisiin ja sykkeen kohoomaan. Nyt onkin hyvä hetki valmistella kroppaa tuleviin juoksutreeneihin. Pohjakunto on hyvä rakentaa ja pitkät lenkit ovat tässä oivana apuna. 

Oli ihanaa nähdä omaa kummipoikaa joka oli jo puolivuotias. Iso poitsu. Kävin ystävän kanssa kahvilla ja pyörimme kaupoilla. On aina ihana viettää aikaa tärkeän ystävän kanssa ja olla mukana kummipojan elämässä. Vaikka välillä tämä välimatka rassaa ja painaa mieltä niin tuntuu hyvältä huomata ettei välimatka ole muuttanut välejä hyvään ystävääni. Voimme edelleen nauraa ja muistella opiskeluasioita, jutella tulevasta ja menneestä. Onneksi nykyään on hyviä kanavia, joilla pitää yhteyttä rakkaisiin ihmisiin. Välimatka on hidaste, ei ongelma.

Vietimme samalla puolisoni valmistujaisia. Joimme kakkukahvit ensin hänen vanhempien kanssa ja seuraavana päivänä omien isovanhempieni kanssa. Mummoni oli leiponut hienon kakun joka oli todella maukas. On hienoa kun toiset osaavat tehdä niin hienoja leipomuksia. Voi että, kumpa itsekkin joskus oppisi leipomaan. Opettelustahan se on kiinni. Minulla on ollut tapana vaan epäonnistua leipomuksissa niin jääny pieni kammo. Noo, kaikki aikanaan.

Ehdin reissun aikana tapaamaan monia eri ihmisiä. Näin vanhempiani, isovanhempia, kummipoikaa, ystäviäni, puolisoni sukulaisia ja vanhempia. Sen kerran kun Lahteen asti suunnistaa niin on hyväkin ottaa ajasta kaikki ilo irti.

Viimesenä Lahtipäivänä kävimme vielä järven jäällä ja Tumppi innostui pyörimään kunnolla lumessa ja nauttimaan päivästä. Aurinko paistoi oikein kauniisti ja lämmitti. Tuntui ihan keväiseltä ja fiilis oli mahtava. 

 

Kotiin oli ihana palata. Oma koti on aina oma koti. Oppi taas arvostamaan oman kodin tuttuutta ja arkea, kun oli hetken aikaa muualla. Tumppikin oli aivan riemuissaan ja juoksi pitkin kämppää intoa puhkuen. Herra oli kuitenkin väsynyt reissusta ja suunnistikin omiin tuttuihin paikkoihinsa nukkumaan. Ihana kotiin paluu ja paluu takaisin arkeen.

Terkuin

Hanna ja Tumppi