Aloittelin
polven kuntoutusta tuossa loka- marraskuun vaihteessa. Kertoilen nyt
missä tässä projektissa mennään.
Olen
yllättynyt iloisesti, kuinka äkkiä polvi onkaan tullut hyvään
kuntoon. Aika on mennyt todella nopeasti ja selkeä muutos on jo
tapahtunut. Näinkin lyhyessä ajassa kun projektia alkaa olemaan se
kolme kuukautta takana.
Aloittelin
kuntoutusta ihan päivittäisillä venyttely sekä
jumppaharjoitteilla. Näihin alkuhetken tunnelmiin pääset
tutustumaan paremmin alla olevasta linkistä;
Tuntuu
nyt niin kaukaiselta muistella hetkiä, kun tosissaan päätin
aloittaa tämän projektin. En olisi varmaan muuten aloittanutkaan,
ellei polvi olisi alkanut vihoittelemaan jo pelkästä kävelystä.
Suurimpana tavoitteena ja haaveena on päästä palaamaan takaisin
juoksuharjoittelun pariin.
Olen
huomannut, ettei polvi vielä kestä juoksemista. Kireyttä on
selvästi ollut vielä takareiden alueella ja lyhyet pyrähdyksetkin
tuntuivat kipuna polvessa. Olen kyllä jättänyt juoksemisen
kokonaan pois, mutta välillä on tullut otettua juoksuaskel jos
toinenkin bussiin tai muuhun ehtiäkseen.
Olen
treenaillut nyt kotona fyssarin antamilla ohjeilla. Tavoitteena oli
treenata 3-4krt viikossa. Treeniin kuluisi aikaa noin tunti.
Sisällyttäen pitkät venyttelyt loppuun. Treenit suoritetaan
jumppakuminauhaa, käsipainoja ja jumppapalloa hyödyntäen. Koroke
tuli myös tarpeelliseksi. Ja tietysti jumppamatto pehmensi
loppuvenyttelyn suorittamista.
Huomasin
nopeasti, etten saanut viikkoon mahdutettua kuin kaksi treeniä.
Ajattelin tätä prosessia yksilöllisesti – jos en kykenisi kuin
kahteen kunnon treeniin niin sitten se olisi niin. En halunnut lähteä
tekemään repivästi tai kiireessä, pakottaen. Tai ajatella että
pakko se neljä treeniä on tehdä vaikka sitten väkisin. Ennemmin
käänsin ajattelutapaani paremmaksi; ennemmin kaksi hyvin tehtyä
treeniä kuin neljä huonosti ja kiireellä tehtyä. Olemme kaikki
kuitenkin yksilöitä ja omat stressit ja arjet vaikuttaa. Silloin
täytyy sovittaa treenit juuri omaan elämäntapaan. Koin tekeväni
tässä asiassa hyvää itselleni.
Olen
huomannut säännöllisen treenaamisen tuottavan tulosta. Olen
kuitenkin tehnyt säännöllisesti sen kaksi treeniä viikossa.
Yhtenä viikkona pääsin kolmeen ja toisinaan jäi yhteen treeniin
per viikko. Päätin olla ottamatta tästä liikaa stressiä ja
painetta. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Tai ainakin itse koen
niin, että voimatasot ovat alkaneet nousta eikä polvikaan ota enää
pulttia juuri mistään. Kroppa alkoi oppimaan haastavammatkin
treeniliikkeet, joista alkuun ajattelin etten pystyisi niitä koskaan
tekemään. On aina motivoivaa huomata oma kehityksensä.
Polvi on
kestänyt muutenkin arjessa oikein loistavasti. Nykyään ei ole
ollut juuri koskaan minkäänlaisia kipuja ja työn kuormituskaan ei
ole käynyt polvelle ylivoimaiseksi. Välillä kyllä edelleenkin
huomaa kipuiluja kun kiipeää portaita. Tunnen, että vielä on
hieman matkaa edessä tehtävänä.
Seuraavassa
fyssarikäynnissä selviää varmaan hieman taas lisää, että missä
todellisuudessa mennään. Tsekataan, tehdäänkö treeniohjelmaan
muutoksia. Vai miten tässä edetään. Minulla ei ole ollut
kertaakaan kiire päästä aloittelemaan juoksuharrastusta. Tiedän,
että maltti on valttia ja kyllä sinnikkyys ja pitkäjänteisyys
vielä palkitaan.
Tärkein
tässä kohtaan on se, että olen löytänyt jälleen sen liikunnan
ilon. Olen nauttinut kotona suoritettavasta treenistä ihan täysillä.
Joka treenissä kannustan itseäni kohti suurinta tavoitettani –
päästä juoksemaan. Ja se rutiininomaisuus on niin huippua, että
treenit sujuvat ilman sen kummempia paineita. Kunhan vaan aloittaa
niin aina on tuntunut mukavalta treenata.
Huomasin
kyllä eron, että jos suunnittelin treenit omaan viikkoon sopivaksi,
silloin pääsin paremmin tavoitteeseeni. Mutta jos taas menin
enemmän oman fiiliksen mukaan, niin silloin oli helpompi luistaa
treeneistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin kuin sanotaan.
Meillä
oli Tumpin kanssa hyvä sopimus tästä. Aamulla ensin lenkki
kauniissa metsässä ja sen jälkeen Tumppi meni tapansa mukaan
päiväunille. Pääsin itse suorittamaan omia treenejäni. Välillä
on ollut haastavaa treenata kotona kun koira innostuuki ja haluaa
heti yllyttää omaan leikkiin mukaan. Silloin Tumppi kaivelee
lelunsa laatikostaan ja on ihan innoissaan. Nyt kun on onnistunut
ajoittamaan omat treenit Tumpin päiväunien ajankohtaan niin johan
on saanut treenailla rauhassa. Toimii! :D
Jännityksellä
odotan, mitä seuraavassa hetkessä tuleekaan tapahtumaan.
Näihin
tunnelmiin!
Terkuin
Hanna ja
Tumppi
Seuraa meitä;
Facebook ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”
Instagram @hannahtuulia
Bloglovin' ”Aktiivista elämää sohvaperunan kanssa”
